Noniin, tervetuloa lukemaan Austeneiden 13. osaa! Tässä osassa sattuu ja tapahtuu, ja myös perijä selviää. Lukemisen iloa! Toivon, että kommentoitte osaa ja nautitte sitä lukiessanne :)

-----

Melania ei voinut.. käsittää saamaansa puhelua. Hänen mielensä ei kyennyt käsittelemään tullutta tietoa, se ei kyennyt sulattamaan sitä. Eihän niin voisi käydä tässä oikeudenmukaisessa ja... ihanassa maassa. Ei kertakaikkiaan.

Stefan oli kuollut. Poissa. Ikuisesti.

Melania oli koko illan täysin shokissa. Hän ei räpytellyt silmiään, ei liikahtanut senttiäkään. Hän katsoi tyhjyyteen ja mietti, miksi hän oli ansainnut tämän. Miksi juuri hän? MIKSI?

 

Marcukselle asia tuli täysin suoralta kädeltä, aivan shokkina. Hän pökertyi maahan ja kömpi tuolille, kunnes tajusi tilanteen. Stefan oli murhattu. Joku mieleltään sairas ihminen oli tappanut hänen poikansa. Hän ei kyennyt vielä ymmärtämään asiaa. Ei hän edes halunnut ymmärtää. Hän olisi vain halunnut herätä tästä kamalasta painajaisesta ja mennä kertomaan Stefanin sottaiseen huoneeseen, kuinka rakastikaan esikoispoikaansa. Nyt se oli myöhäistä.

Sinä iltana oli kaksosten aika viettää syntymäpäiviä. He eivät ymmärtäneet, miksi äiti ja isä makasivat sohvalla lamaantuneina, vaan riensivät kakun luo ja astuivat teini-ikään. He eivät voineet käsittää, että vanhemmat aikoivat kertoa kamalia uutisia kunhan kaksoset olisivat kasvaneet. He eivät halunneet pilata.. ainoiden lastensa.. syntymäpäiviä.

Tässä on kasvanut Senna, josta tuli todella kaunis.

Tässä kasvanut Zafrina, malliainesta! ;)

Heti kun tytöt olivat kasvaneet, Marcuksen oli pakko kasata itsensä edes jotenkin ja kertoa kaksosille tapahtuneesta.

Varsinkin Senna murtui totaalisesti - hän ei kyennyt moneen päivään tekemään yhtään mitään. Hän oli kuitenkin päättänyt, ettei surua voinut jatkua ikuisesti - hän yrittikin kaikin voimin tehdä läksyjä, ja onnistuikin melko hyvin.

Seuraavana iltana Tanyan tuli aika nukkua pois. Lepää rauhassa :)

Zafrina oli järkyttynyt veljensä kuolemasta, ja nyt mummonkin kuolema otti koville. Mistä Austeneiden perhettä rankaistiin? Miksi kaikki kamalat tapahtumat tapahtuivat samaan aikaan?

Vuoden kuluttua suru oli jo miltei hälvennyt, vaikkei elämä enää ikinä palautuisi täysin normaaliksi. Melania oli löytänyt itselleen hyödyllisen ja terapeuttisen harrastuksen - liikunnan. Rääkätessään itseään hän kykeni unohtamaan kaikki murheet ja nauttimaan vain liikunnan tuomasta mielihyvästä.

Zafrina oli innostunut kirjojen ihmeellisestä maailmasta, ja viettikin illan jos toisenkin mielenkiintoisten, joskus jännittävienkin romaanien parissa. Hän toki ikävoi veljeään ja mummoaan, mutta niinkuin sanotaan, aika kultaa muistot.

Iltaisin Melania ja Zafrina kokoontuivat pöydän ääreen syömään ja juttelemaan kaikesta - kuluneesta koulupäivästä tai vaikkapa televisiosta tulleista TV-sarjoista. He olivatkin parhaat ystävykset, eikä Zafrina osannut edes kuvitella, että hänen ja hänen äitinsä välit joskus viilenisivät.

Marcus eteni urallaan ja tienasi kirjoittamistaan kirjoista miltei 1000 § viikossa. Hän tienasi myös töissä yli 1000§ päivässä, joten rahahuolia ei ollut.

Ulkoilmasiminä Zafrina nautti luonnossa oleskelusta sekä kalastamisesta. Hän haaveilikin, että saisi kalastuksesta itselleen elinikäisen harrastuksen, johon turvautua vaikeina hetkinä ja josta iloita.

Senna oli innostunut isänsä ammatista, ja oli alkanut kirjoittamaan esikoisromaaniaan, joka kertoi nuoresta tytöstä, joka menetti vanhempansa ja sitten vielä kaikki veljensäkin salaperäisen salaseuran murhaamina. Hän odotti kirjastaan jymymenestystä, ja saattaisi saada sen jopa markkinoille isänsä suhteilla.

"Rakas.. tiedän, että meillä on ollut vaikeaa, mutta suhteemme alkaa pian kärsia ellemme ala antamaan toisillemme aikaa.."
Melania vaimensi miehensä huulillaan, eikä enää sinä yönä kuullut sanaakaan suhteen kärsimisestä.

Senna oli alkanut saada koulusta paljon ystäviä, ja saikin usein olla kylässä ystävänsä Kallen luona. "Teillä on kyllä tosi kiva koti, oletteko asuneet täällä kauankin?"
"150 vuotta."

Seuraavana iltana Marcus sai puhelun poliisilaitokselta. "Olemme saaneet selville lisää asioita poikanne, Stefan Austenin, kuolemasta. Hänet hukuettiin Sunset Valleyn uimalassa, ja hukuttajan henkilöllisyys on nyt selvillä. Sauli Huima."
Marcus sulki puhelimen ja alkoi miettiä nimeä. Sauli... Huima. Hänen isänsä veli.

Zafrina nautti takkatulesta autuaan tietämättömänä ympärillä tapahtuneesta tapahtumien vyörystä. Hän oli juuri tullut kalastamasta, ja suuntasi takkatulen eteen lämmittelemään.

Seuraavana yönä koko talo heräsi tulipaloon - Senna oli juossut paniikissa tulen toiselle puolelle ja jäänyt saarroksiin, joten Marcuksen oli shokista huolimatta yritettävä sammuttaa tulipalo itse.

Olenko joskus maininnut jotain Austeneiden ja palomiehien suhteesta?

Aika lensi kuin siivillä, ja kaksosten oli tullut aika kasvaa nuoriksi aikuisiksi ja aloittaa oma elämä.

Sennasta kasvoi uskomattoman kaunis nuori nainen!

Myös Zafrinasta tuli erittäin, erittäin kaunis. 4. sukupolven perijä onkin Zafrina! Heti kasvettuaan Senna lähti Sunset Valleyhyn aloittelemaan omaa elämäänsä.

Zafrina oli onnellinen, että sai periä Austeneiden suvun, ja yllättyikin kun sai äidiltään puhelun, että 2 tunnin kuluttua hän lähtisi Ranskaan. Ensin Zafrina ei ollut uskoa korviaan, mutta kun Melania oli saanut hänet viimein uskomaan, lähti hän kiireen vilkkaa pakkaamaan matkatavaroitaan. Täältä tullaan, Ranska! Jospa sieltä löytyisi Zafrinalle elämän rakkaus..

Muutaman tunnin lennon jälkeen Zafrina havahtui vasta huomatessaan olevansa hotellinsa pihalla. Hän päätti heti aluksi lähteä torille tarkastelemaan paikallista kulttuuria ja tutustumaan paikallisiin.

Muutaman tunnin kuluttua Zafrina näki jotain, mikä pysäytti hänet. Hän ei ollut.. ikinä.. nähnyt mitään noin puoleensavetävää.

Hän keräsi kaiken rohkeutensa ja lähti lähestymään tuota ranskalaismiestä. Hän oli päättänyt, että hurmaisi miehen elegantilla olemuksellaan ja kauniilla ulkonäöllään sekä itsevarmuudellaan.
"Hei, olen Zafrina Austen, Sunset Valleysta. Hauska tutustua."

Mies esitteli itsensä Philimme Desmairiksi. He juttelivat pitkän aikaa, ja Zafrina huomasi sulavansa miehen edessä kuin vaha. Kuuma vaha.

Muutama flirttaileva katse, ja Zafrina oli aivan häkeltynyt. Hän ei tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta yritti parhaansa mukaan esittää kokenutta miestennielijää ja flirttaili samalla tavalla kuin kaikki naiset hänen suosikkitelevisiosarjoissaan tekivät - ja se toimi.

Illan hämärtyessä ja muutamaa drinkkiä myöhemmin Zafrina sai kokea ensisuudelmansa tuon komean ranskalaisen kanssa. Hän tiesi, ettei tämä jäisi tähän - todellakaan.

Hotellille päästyään Zafrina ei kyennyt miettimään mitään muuta kuin päivällä tapahtunutta. Hän lupasi itselleen, että soittaisi Philippelle heti aamun koitettua.

 

Aamupalaa syödessään ja yhtä puhelua myöhemmin Zafrina oli erittäin, erittäin hermostunut. Philippe ja hän tapaisivat jälleen torilla, muutaman tunnin päästä. Leivän syötyään Zafrina meni laittautumaan ja lähti sitten tapaamispaikkaa kohti.

"Minun.. ehtikin.. tulla jo ikävä sinua, kaunokaiseni." Philippe lirkutteli, ja Zafrina katsoi häntä syvälle silmiin. Pitkään.

 

Hetken kuluttua Philippe huomasi Zafrinan masentuneen ilmeen. Hän oli surullinen tiedostaessaan sen tosiasian, että 7 tunnin kuluttua hän olisi jo kotona, hirvittävän välimatkan päässä rakastetustaan. Philippe lupasi kuitenkin tulla käymään heti, kun Zafrina soittaisi hänelle. Se helpotti hänen mieltään, ja hän painoi huulensa Philippen huulille - ikään kuin jäähyväisiksi.

Muutaman tunnin lennon jälkeen Zafrina oli taas onnellisesti kotiovensa edessä. Hän astui sisään ja vetäisi sieraimiinsa kodin ihanaa tuoksua - hän oli sisimmässään kaivannut tänne koko loman ajan.

Viikot kuluivat, ja arki muuttui normaaliksi. Kuukauden kuluttua matkasta Zafrina soitti Philippelle ja kutsui tämän kylään Sunset Valleyhyn. Philippe lupasi lähteä jo huomenna, ja olisi paikalla noin 2 vuorokauden päästä. Zafrina ei malttanut odottaa!

Seuraavana yönä Stefan, jonka kohtalo oli vihdoin selvinnyt, saapui ensi kertaa kummittelemaan kuolemansa jälkeen.

Philippe oli saapunut kylään niinkuin oli luvannut, ja heti alkajaisiksi Zafrina kysyi, haluaisiko tämä muuttaa tänne Sunset Valleyhyn asumaan. Philipen vastaus oli myönteinen, ja niin hän asui nyt rakastettunsa kanssa saman katon alla.

Aamun sarastaessa Marcus, Melania ja Zafrina lähtivät töihin, joten Philippe jäi yksin kotiin. Hän hankkisi töitä heti, kunhan olisi sopeutunut uuteen kotiinsa ja kotikaupunkiinsa täydellisesti. Hän päättikin lähteä puistoon tutustumaan kyläläisiin.

Puistossa häntä vastaan tuli tuttu näky - Senna oli saapunut sinne aamua viettämään! Philippen katse juuttui Sennaan, eikä hän tahtonut saada silmiään irti tuosta maanpäällisestä enkelistä. Hän lähti kävelemään naisen luo.

"Hei, olen Philippe Desmarais, ranskasta. Hauska nähdä, että täällä on vielä kauniimpia naisia kuin Ranskassa." Hän ei voinut tietää, että Senna oli hänen rakastettunsa sisko, eikä Sennakaan tiennyt mitään Philippen ja Zafrinan suhteesta. Philippe tunsi erittäin huonoa omatuntoa, mutta ei vain kyennyt lopettamaan. Ei millään.

 

"En ole ikinä tavannut yhtä hurmaavaa naista kuin sinä." Philippe kehui Sennalle, ja tämä alkoi siskonsa tapaan sulaa miehen edessä. Hän osasi todella käsitellä naisia.. ainakin Austeneiden suvun naisia. Hetken kuluttua hänen vatsansa alkoi kurnia, ja hän lähti kohti kotia.

"Olin koko päivän puistossa tapaamassa paikallisia." Philippe kertoi illalla Zafrinalla. "Paikalliset ovat oikein mukavaa porukkaa!"
Zafrina ei aavistanut mitään rakkaansa naisseikkailuista, eikä edes osannut epäillä mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

   

 Jo niiden muutamien viikkojen aikana Melania oli huomannut, että talossa oli alkanut tapahtua kummia. Erittäin kummia.

---

Tässä tämä osa (: Kiireessä kirjotettu, joten teksti saattaa olla tökkivää ja kirjoitusvirheitä saattaa löytyä :D Mitä Melania on huomannut? Kumman naisista Philippe valitsee? Saako Zafrina asian selville? Lue se seuraavasta osasta :)