Huomasin juuri, että edellisessä osassa syntynyt Felix edustaa jo Austeneiden 6. sukupolvea... Aika on tosiaan kiitänyt kuin siivillä, vastahan loin Victorian sukua aloittamaan, ja nyt pyyhällämme jo 6. sukupolvessa ja ennen kaikkea 18. osassa! Tässä osassa on luvassa yllättäviä käänteitä, perheenlisäystä sekä kasvua. Sen pidemmittä puheitta, lukunautintoa kaikille!

---

Kuukauden kuluttua Mary oli tehnyt raskaustestin moneen kertaan ja uskoi vihdoin, että todellakin odotti toista lastaan. Hän oli päivisin niin kiireinen pienen Felixin kanssa, ettei suoraan sanottuna ollut muistanut koko raskautta kuin sen jälkeen, kun peilistä katsottuaan näki langanlaihan ruumiinsa päällä pienen, hennon kummun. Hän oli viimeaikoina huomannut myös, ettei ollut huomioinut isoisäänsä tarpeeksi, joten päättikin kertoa raskaudesta ensimmäisenä hänelle - Mary tiesi, että se olisi Marcukselle tärkeää.

Samaan aikaan ulkona Zafrina sekä Tomas juttelivat keskenään - he nauroivat ja lopulta päätyivät jopa kertomaan hauskoja vitsejä toisilleen. Tomas oli onnellinen, että oli saanut näinkin mukavan anopin - eihän tuossa naisessa ollut.. mitään vikaa!

Tomas pelästyi reaktiotaan ja häipyi sisälle vähin äänin. Miksi hänellä oli niin hauskaa oman anoppinsa, vaimonsa äidin kanssa?

Mary puolestaan oli onnellinen siitä, että Tomaksella ja Zafrinalla oli hyvät välit. Pian kuitenkin oli aika viettää Felixin syntymäpäiviä...

.. ja Felixistä tulikin maailman suloisin taapero! 

Zafrina oli aivan hullaantunut pieneen lapsenlapseensa, joka tämäkin näytti nauttivan mummonsa seurasta enemmän kuin paljon. Zafrina oli aina toivonut lisää lapsia, muttei ikinä ollut saanut tilaisuutta toisen lapsen hankintaan. No, nythän hänellä oli talossa pieni lapsi.. lapsenlapsi.

Kuukaudet vilahtivat ohi kuin siivillä, ja Maryn kaikki aika meni Felixin hoidon ohella keksimiseen. Hän oli äitiyslomalla, mutta toivoi pääsevänsä töihin mahdollisimman pian toisen lapsen syntymän jälkeen.

Tomas oli ihmeissään vaimonsa alati kasvavasta vatsasta, eikä voinut olla puhelematta sille joka kerta, kun käveli Maryn ohi. Hänestä tulisi pian tuplaisä!

"Noniin, Felix. Sano tuplaydinprosessori."
"Tu."

Seuraavana yönä Maryn toinen synnytys käynnistyi, ja Tomas meni aivan lukkoon. Hän poikkelehti ympäri huonetta niin paniikissa, ettei edes huomannut Maryn lähteneen supistusten välissä alakertaan soittamaan taksia.

Tämä synnytys oli ollut tuplasti helpompi kuin ensimmäinen, ja Mary palasikin sairaalasta pieni poika, Charles Austen, käsivarsillaan. Poika sai luonteenpiirteikseen ulkoilmasimin ja hyvän.

Charles sai nukkua Felixin kanssa samassa huoneessa ainakin sen aikaa, kunnes Felixin tulisi aika kasvaa kouluikään.

Kun Zafrina muutaman viikon päästä eräänä aamuna oli syömässä aamupalaa, hän tunsi vähän väliä kuinka kokkaavan Tomaksen katse porautui hänen selkäänsä. Hän tunsi olonsa hieman epämukavaksi tiukassa uimapuvussaan, joten lähti murolautasineen olohuoneen puolelle.

Vaikka Felix ei enää ollut talon ainoa lapsi, hän sai yhä huomiota enemmän kuin tarpeeksi. Talossa oli kuitenkin 4 aikuista, joista jokainen nautti suunnattomasti saadessaan viettää aikaa lasten kanssa. Erityisesti yhä äitiyslomalla oleva Mary vietti lähes kaiken aikansa lastensa kanssa, sillä hän halusi muodostaa heihin vahvan ja kestävän siteen, joka ei murtuisi. Ainakaan helposti.

Felixiä eivät kalliit, kaupasta ostetut opetuslelut kiinnostaneet, vaan tämä piti eniten keksijä-äitinsä rakentamasta lelurobotista. Varo vain, ettei se räjähdä kesken leikkien..

Samana iltana poikien huoneeseen matkalla ollut Thomas törmäsi alusvaatteisillaan olevaan Zafrinaan ja hämmentyi hieman.
"Haluatko pidellä poikaasi?" Zafrina kysyi hieman lirkuttelevalla äänensävyllä, katsoen samalla Tomasta suoraan silmiin. "Ihan turha hämmentyä, olet sinä ennenkin vähäpukeisia naisia nähnyt!" tämä naurahti heleästi. Tomas hymyili hieman huvittuneesti ja otti Charlesin syleilyynsä samalla katsoen, kuinka Zafrina poistui huoneesta olkansa yli vilkuillen sädehtivä ilme kasvoillaan.

Tomas laittoi Charlesin kehtoonsa ja meni vaimonsa viereen nukkumaan. Hänen päässään pyöri lähinnä vähäpukeinen Zafrina, mutta kun hän avasi silmänsä ja katsoi eteensä, hän näki vieressään unessa olevan, maailman täydellisimmän naisen. Mitä tässä anoppeja miettimään.

Mary heräsi seuraavana yönä syömään täynnä elämäniloa - kaikki oli nyt raiteillaan. Hänellä oli kaksi ihanaa lasta, joskin naisen kauan haaveilema tyttö vielä uupui.

Kesken yösyönnin Mary havahtui huonoon oloon, ja hänen täytyi mennä vessaan oksentamaan. Olikohan tämä merkki alkavasta raskaudesta..

Illalla töistä päästyään Zafrina salli itselleen pienen rentoutumishetken ja suuntasi läheiseen kahvilaan, jossa hän yllätyksekseen näki työkaverinsa kanssa kaljalla istuvan Tomaksen. Hän huikkasi tälle iloisen tervehdyksen ja viittoi omaan pöytäänsä istumaan samalla, kun kaatoi suuren drinkin kurkustaan alas yhdellä kulauksella.

He juttelivat tunteja, kunnes Tomas havahtui todellisuuteen ja sanoi ystävällisellä äänensävyllä, että hänen täytyisi vielä lähteä työpaikalle järjestelemään kirjahyllyjä - eihän hän tohtinut pahoittaa naisen mieltä.

Yhtäkkiä Zafrina otti askeleen lähemmäs ja Tomas tunsi, kuinka naisen kroppa painautui hänen omaansa vasten. Hän tunsi, kuinka tuo jumalainen olento laittoi hennon käsivartensa miehen olalle ja tarttui kädellään kiinni tämän kädestä. "Älä mene vielä. En halua että menet..."

Zafrina astui jälleen askeleen kohti Tomasta, ja nyt he eivät enää voineet päästä lähemmäs toisiaan. Hän otti Tomaksen kasvoista hellästi kiinni ja painoi pehmeän täyteläiset huulensa Tomaksen huulia vasten. Tomas tiesi, että tämä oli väärin. Erittäin, erittäin väärin, muttei kyennyt lopettamaan, ei löytänyt siihen voimaa.

Mary teki sillävälin etätyötä autuaan tietämättömänä siitä, mitä oli meneillään. Hän halusi jo kovasti töihin, muttei toisaalta voinut jättää lapsia yksin kotiin vain lastenvahdin armoille.

Viikon kuluttua Maryn epälyt kolmannesta raskaudesta kävivät toteen - raskaustesti näytti positiivista. Hän oli todella onnellinen, ja toivoikin tälläkertaa hartaasti tyttölasta, muttei luonnollisesti pettyisi pojastakaan.

Samana iltana Zafrina huomasi, että Tomas oli tullut alakertaan syömään. Hän meni portaiden alle vastaan alakertaan matkalla olevaa Tomasta, ja aloitti heti päämäärätietoisen flirttailun.

Pian he kuulivat askelia, ja erkanivat toisistaan silmänräpäyksessä. Zafrina lähti juoksemaan äänettömästi, varpaillaan kohti ulko-ovea ja hämillään oleva Tomas jäi paikoilleen.

"Ai, hei, kulta. Heh. Näytät ihanalta..tuliko sullekin nälkä?" Tomas kysyi tekopirteällä äänensävyllä.
"Joo, vähän. Mun ruokahalu on lisääntynyt tässä viimeviekkoina, tiedä sitten mistä sekin johtuu..." Mary sanoi, otti jääkaapista muroja ja lähti yläkertaan. Tomas jäi seisomaan aulaan ymmärtämättä vaimonsa lauseeseen sisältynyttä etkö-sä-pölkkypää-tajua-että-olen-raskaana-piilomerkitystä, kunnes tunsi lämpimän käden, joka veti hänet autoon..

"Yksi huone kahdelle." Zafrina sanoi hotellivirkailijalle, joka ojensi naiselle avaimen. Tomas katsoi vierestä hieman hämillään mutta jännittyneenä. Hän ei tiennyt, mitä tuleman piti.

Heti huoneeseen päästyään Zafrina tarttui tiukasti kiinni Tomakseen ja suuteli tätä intohimoisesti...

Zafrina kaatoi hänet sängylle.. ja, no, tiedättekin mitä sen jälkee tapahtui.

Aamulla kello viiden aikaan Zafrina hiipi hiljaa omaan huoneeseensa tuntien samalla suurta häpeää. Tämä oli täysin väärin, mitä hänen päässään oli oikein liikkunut?! Tämän täytyi loppua, mahdollisimman pian.

Aikaa toimenpiteiden miettimiselle ei juuri jäänyt, kun Charlesin tuli seuraavana aamuna aika kasvaa taaperoksi.

Hänestä tuli aivan valloittava taaperopoika!

Maryn vatsa oli jälleen alkanut kasvaa, eikä tämä keskittynytkään muuhun kuin lastensa kanssa puuhasteluun ja heidän opettamiseensa - he olivat niin lyhyen hetken pieniä.

Marylle jäi aikaa myös keksimiseen, sillä Felix (vas.) ja Charles (oik.) nauttivat toistensa seurasta vähintään yhtä paljon kuin äitinsä seurasta.

Tämä aika oli Austeneilla yhtä juhlaa, sillä pian juhlittiin Felixin syntymäpäiviä! 

Felixistä tuli hurmaava nuori poika, joka peri selvästi piirteitä isältään. Hänen uudeksi luonteenpiirteekseen paljastui kärtty.

Mary kaivoi nykyään kaikki päivät rakentamallaan kaivurilla, ja löysikin silloin tällöin jotakin arvokasta myytävää.

Kesken kaiken hän kuitenkin havahtui tuttuun ja voimakkaaseen kipuun - kolmas synnytys oli alkanut!

21 tunnin kuluttua sairaalan ovista asteli onnellisuutta huikuva Mary tyttölapsen, Siobhan Austenin, kanssa. Tyttö sai luonteenpiirteikseen hyvän ja sikeäunisen.

Minuuttia myöhemmin samoista ovista asteli myös äidin tukena ollut Tomas - toisen tytön kanssa! Tämä sai nimekseen Irina Austen, ja hän on luonteenpiirteiltään nero ja sekopää.

Marcus oli aivan hullaantunut kaksostytöistä, eikä saanut heistä silmiään irti. Ajatella, että hän kannatteli sylissään lastenlastenlastaan!

Syntymäpäivältä ei jälleen vältytty, kun Charlesin tuli aika kasvaa kouluikään.

Hänestä tuli valloittava tapaus! Hän sai uudeksi piirteekseen epäonnisen.

"Za.. Mummo hei, saisinko mä.. sanoo sua.. Zafrinaks? Ku et näytä yhtää mummolta!"

Zafrina oli ajatellut itseään ja Tomasta ja tullut tulokseen, että jotain oli tehtävä. Pikaisesti.

---

Mitä Zafrina päättää, ja vaikuttaako se koko perheeseen? Miltä pojat näyttävät teineinä, entä tytöt lapsina? Tämä seuraavassa osassa :) Toivon tosiaan paljon kommentteja, niistä saa puhtia uusien osien tekoon!