Osa 21 ulkona, olkaa hyvät :) Tässä osassa on noin 50 kuvaa, joten se on melko normaalin mittainen. Ei vieläkään mitään actionia, sitäkin on kyllä luvassa. No, nyt osan pariin :) Ensin on luvassa taloesittely.

---

 

Austenit muuttivat uuteen taloon, ja ensimmäisenä vuorossa onkin taloesittely.

Olohuone, josta näkymä uima-altaalle.

Autotalli, jossa tällähetkellä muutama pyörä ja pyykinpesulaitteet.

WC.

Keittiö (ruokapöytä ei kuvassa)

Charlesin ja tulevan kumppanin makuuhuone.

Työhuone.

Uima-allasosasto takapihalla.

---

Eräänä iltana Tomas mietti poikaansa. He eivät olleet enää kovinkaan läheisiä, mitä nyt jutustelivat päivisin ikään kuin muodollisuuden vuoksi. Mies ei tiennyt, mikä oli vialla, mutta he olivat tosiaan etääntyneet viimeaikoina aika tavalla.

Mary oli viikonloppuna antanut Charlesille erään työkaverinsa numeron ja toivoi, että tämä soittaisi naiselle ja pyytäisi tätä kahvittelemaan. Charles luotti äitiinsä ja kysyi naista kahville, ja tämä vastasi myönteisesti hiukan oudon äänensävyn saattelemana. "Mitähän tästäkin syntyy..." Charles ajatteli mielessään ja naurahti sitten. Eihän hän naisen tapaamiseen kuolisi. Ainakaan toivon mukaan.

Kun Mary oli vielä viimeistellessä paikkoja ja keittämässä kahvia, Charles meni vierasta vastaan. Nainen näytti toki sympaattiselta ja mukavalta, muttei herättänyt Charlesissa sen kummempia tunteita, ainakaan senlaisia joita Mary oli hartaasti toivonut. "Mary on siellä sisällä, menkää vain." Charles tokaisi kohteliain elkein ja poistui sitten hiljaisesti kohti kahvilaa. Hän oli nyt rentoutumishetken tarpeessa.

Nähdessään ovelta tutun vale-Maryn pelaamassa pöytäjalkapalloa hurmaavine kampauksineen katsoi Charles aiheelliseksi poistua nopeasti takavasemmalle kohti kotia - sekin tuntui siedettävämmältä vaihtoehdolta.

Hän päätti kuitenkin mennä puiston kautta, ja näki vastakkaisella penkillä istuvan naisen, joka loi mieheen vähän väliä uteliaita katseita. Charles päätti mennä juttelemaan ja esittäytymään - hän kaipasi uusia ystäviä.

"Hei, olen Lyydia. Hauska tutustua."
"Ilo on minun puolellani. " Charles sanoi ja väläytti kasvoilleen kaikista houkuttelevimman, vinon hymynsä, joka sai naisparan polvet tutisemaan uhkaavasti. "Hauska tavata." He jäivät tuntikausiksi juttelemaan puiston penkille, ja vasta kun Charles kuuli Lyydian mahan murisevan, hän keksi tekosyyn ja lähti kotiin päästääkseen naisen syömään. Hän antoi tälle puhelinnumeronsa siinä toivossa, että tämä vielä jonakin päivänä soittaisi hänelle.

Päivät kuluivat ja Lyydiasta hullaantunut Charles odotti tämän soittoa kuumeisesti. Aina kun puhelin soi, hänen pulssinsa kiihtyi ja sydän alkoi hakata rinnassa kuin muistuttaen olemassaolostaan. "Charles puhelimessa."
"Hei, täällä Lyydia, muistat minut varmaan puistosta." ääni sanoi ja naurahti heleästi. "Olisi hauska tavata uudelleen, voisimmeko nähdä joku päivä?" nainen kysyi itsevarmalla mutta pehmeällä äänellä. Charles sanoi, että Lyydia saisi tulla heidän luokseen vaikka heti, ja tämä lupasikin olla paikalla vartissa.

Heti saavuttuaan Lyydia kysyi ensitöikseen, haluaisiko Charles loihtia tälle uuden kampauksen. "To-toki." Charles vastasi hiukan hämmentyneenä, mutta kävi tuumasta toimeen. Hänen mielessään kävi, haluaisiko nainen tämän jälkeen tavata häntä enää uudelleen.

Kuukausien tapailun jälkeen Charles ei vieläkään ollut kertonut äidilleen tavanneensa mukavan naisen, vaan joutui torjumaan Maryn töistään raahaamia vaimokandidaatteja vuoron perään. Heissä ei toki ollut mitään vikaa, mutta Charles oli jo hyvän aikaa sitten menettänyt sydämensä Lyydialle.

3 kuukauden kuluttua ensitapaamisesta Charles ja Lyydia olivat lähentyneet erittäin paljon, ja tänä iltana Charles suunnittelikin suurta.. yllätystä Lyydian varalle.

"Hei rakas." Charles sanoi tavallistakin miehekkäämmällä ja houkuttelevammalla äänellä. "Ihana nähdä taas." Lyydiakin oli innoissaan nähdessään miesystävänsä viikon pakollisen, työmatkasta johtuneen tauon jälkeen ja ryntäsi halaamaan tätä helpottunen oloisena.

Charles johdatti Lyydian takaterassille ja suuteli tätä pitkään ja hartaasti. Lyydia ihmetteli, mistä nyt tuulee, kun normaalisti melko vetäytyvä ja ujon kiltti Charles olikin yht'äkkiä niin herrasmiesmäinen ja avoin.

"Rakas, olen miettinyt tätä päivää ensitapaamisestamme lähtien, joka tapahtui tasan kolme kuukautta sitten. Aina kun näen sinut, sisälläni syttyy jotakin joka on saada minut halkeamaan onnesta ja jännityksen tunteesta. Sydämeni alkaa hakata aina kun tulet lähelleni, kun kosketat minua, ja silmäsi tuikkivat kilpaa öisen tähtitaivaan kanssa. Rakas, tuletko vaimokseni?"
Sanattomaksi mennyt Lyydia ei kyennyt muuhun kuin onnelliseen nyökkäykseen ja onnen kyyneleisiin. Hän oli onnensa kukkuloilla.

Samalla Lyydia muutti Austeneille, ja vietti toisen yönsä Charlesin, kihlattunsa, kanssa... 

Mary oli ikionnellinen siitä, että Charles oli löytänyt jonkun rinnalleen. Seuraavat viikot menivätkin kahden viikon päästä olevien häiden suunnitteluun ja toteutukseen - kutsut oli lähetettävä, juhlapaikka varattava, morsiuspuku hankittava...

Vihdoin odotettu hääpäivän aamu valkeni kirkkaana ja lämpimänä, oli tulossa hellepäivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja meikattavana ollut Lyydia ei voinut uskoa, että menisi tänään naimisiin unelmiensa miehen kanssa. Ei todellakaan.

Vihdoin kaikki vieraat olivat saapuneet paikalle, ja vihkiseremonia oli pian valmis alkamaan. Lyydia odotteli sen alkua malttamattomana, eikä vieläkään voinut uskoa pääsevänsä vihdoin alttarille Charlesin kanssa. Tätähän oltiin odotettu pieni ikuisuus!

Lyydia loi viimeisen silmäyksen tyhjään juhlapaikkaan ennen kuin ensimmäiset vieraat alkoivat kävellä kohti valkoisia tuoleja.

Lyydia oli koko aamupäivän kärsinyt huonovointisuudesta, ja hänellä oli omat epäilynsä sen aiheuttajasta.. hän toivoi hartaasti, ettei unelmien hääpäivä menisi kokonaan pilalle huonon olon takia.

Kun he olivat molemmat alttarilla ja pappi oli valmiina aloittamaan, Lyydia lähti juoksemaan kohti vessaa. Hänen oli pakko oksentaa.

"Et sitten yhtään huonompaa ajoitusta pystynyt valitsemaan?!" Lyydia puhisi raivoissaan vessan lattialla kontatessaan. Luulen, ettei mahassa mahdollisesti piileskelevä pikkuinen kuule sinua..

Hetken kuluttua hämmentynyt ja tulipunainen Lyydia saapui paikalle raikuvien suosionosoitusten saattelemana (jotka eivät korjanneet asiaa), ja seremonia saattoi alkaa. Lyydia oli nyt virallisesti Austen.

Vihkimisen jälkeen vieraat ohjattiin ruokasaliin juhlalounaalle, jota oltiin vieraiden keskuudessa luultavasti odotettu kaikista eniten.

Valokuvaajan saavuttua paikalle Charlesista ja Lyydiasta saatiin myös virallinen hääkuva. Tämä suudelma avioparina ei tosiaan jäänyt illan viimeiseksi...

... sillä parille oli varattu hääyön ajaksi samassa rakennuksessa oleva hääsviitti, josta he ottivatkin kaiken ilon irti.

 

Arkeen oli kuitenkin palattava, ja paluu oli etenkin Lyydialle kova isku. Hän olisi mieluiten leijunut hääpäivän euforiassa ikuisuuden, mutta arkiset askareet (ja oksentaminen) kutsuivat.

Lyydia oli nyt varma siitä, että odotti esikoistaan, ja vaihtoi ylleen Maryn antaman, (kyllä, Mary halusi välttämättä antaa Lyydialle vanhat äitiysvaatteensa) väljemmän mekon. Siinä oleminen tuntui ihanan rennolta ja mukavalta tiukkojen vaatteiden jälkeen, ja hän kiittelikin Marya vuolaasti. "Olen odottanut omaa lasta niin kauan, ja nyt olen vihdoin raskaana! Uskomatonta!" Mary oli vähintään yhtä innossaan, ja yritti parhaansa mukaan kannustaa Lyydiaa ja valmistaa tätä äitiyteen.

 

"Rakas, olethan kunnossa?" Charles tiedusteli huolestuneella äänensävyllä uimassa olevalta vaimoltaan.
"Totta kai, kuinka niin?" Lyydia vastasi ihmeissään.
"Tarkistin vain. Olet rakas."

Samana iltana muiden mennessä nukkumaan Zafrina päätti lähteä yöuinnille virkistyäkseen hieman. Hän kuitenkin tunsi pian, että kädet eivät enää liikkuneet, ja veti keuhkoihinsa vettä..

Hän yritti huutaa apua viimeisillä voimillaan, mutta hänen hennot huutonsa jäivät kaikumaan Twinbrookin utuiseen yöhön...

Aamuyöllä Mary heräsi ja ihmetteli, missä Zafrina oli. Hän meni ulos huhuilemaan tätä, ja näki samassa uima-altaan pohjalla äitinsä ruumiin.. "Hyvä Jumala, mitä on tapahtunut? ZAFRINA? ZAFRINA?! ÄITI?!"

Poliisit tulivat paikalle, nostivat Zafrinan ja veivät hänet ruumiinavaukseen. Viikkojenkin päästä Mary oli varsinkin iltaisin niin levoton, ettei saanut unta, vaan turvautui shakin turruttavaan voimaan. Hän halusi mitä tahansa muuta ajateltavaa.

Kuukauden kuluttua suru alkoi hälvetä ja elämä palautua jälleen normaaliksi."Rakas, olen vähän miettinyt, että lapsen synnyttyä ryhdyn muusikoksi. Rokkariksi." Lyydia pamautti kesken aamupalan.
Charles nielaisi vohvelipalansa väärään kurkkuun ja yski hetken naurunsekaisesti. "Anteeksi? Sun hormonit taitaa tosiaan olla vähän sekaisin." hän naurahti ja ryntäsi halaamaan vaimoaan hyväntahtoisesti. "En usko, että sun rokkiuskottavuutesi tulee koskaan hipomaan pilviä." hän sanoi painaessaan huulensa hellästi Lyydian hiuksiin.

Äitiyslomalla Lyydialla ei ollut muuta tekemistä kuin tiskaaminen ja siivoaminen. Hän tiskasi, pyykkäsi ja luuttusi koko talon lattiasta kattoon.

Siivoaminen kävi hermoille, joten hän lähti uimaan talon uima-altaaseen. Uiminen tuntui hyvältä - vedessä hänen jättimäisen vatsansa paino ei tuntunut ollenkaan, ja se olikin ainoa paikka jossa olo ei käynyt tukalaksi.

"Heippa, se on isi täällä. No, me nähdään varmaan pian." Charles jutteli Lyydian vatsalle tämän nauraessa miehensä hassuttelulle. "Pikemmin kuin luuletkaan." hän naurahti ja halasi Charlesia.

Lyydian ennustus osui nappiin - hänen synnytyksensä käynnistyi samana yönä. Charles yritti pysyä rauhallisena, kunnes murtui ja joutui paniikkiin muutaman minuutin päästä. "Vie mut sairaalaan. Melko nopeasti, kiitos." Lyydia huusi ja Charles lähti kiidättämään tätä sairaalaan.

Raskaan ensisynnytyksen jälkeen taksi toi kotiin uupuneet vanhemmat sekä pienen pojan, Dylan Austenin.

---

Siinä osa 21 :) Dylanin luonteenpiirteiksi arpoutuivat urheilullinen ja tarkkasilmäinen. Ensi osassa selviää, saako pari lisää lapsia, ja muitakin tapahtumia siihen on kaavailtu.. toivon kommentteja, niistä saa tunnetusti intoa seuraavien osien tekemiseen. :)