Tervetuloa 24. osan pariin! Sain tämän tehtyä näinkin pikaisesti, sillä innostus on taas huipussaan :D Ja näin syysflunssaa sairastaessa aikaakin löytyy. Tässä osassa pohjustetaan seuraavan osan tapahtumia, joten tässä ei sinänsä tapahdu huimia juonenkäänteitä. Ensi osassa kyllä.. Tässä osassa on miltei 70 kuvaa, joten se on hieman normaalia pidempi.

Lukemisen iloa! :)

---

 

Morgan ei saanut unta, joten päätti mennä porealtaaseen rentoutumaan aamuyön pimeinä tunteina. Hän laittoi kätensä päänsä taakse ja ummisti silmänsä kuunnellen pöllön huhuilua...

Aamulla Morgan heräsi porealtaasta ja säpsähti - hän oli nukahtanut ammeeseen! Hän lähti vilkkaasti sisälle ja totesi, että kaikki olivat jo lähteneet töihin, Lyydia koululle ja Mary sekä Charles sairaalaan.

"Moi, Morgan tässä. Onko sulla tänään töitä, vai haluaisitko tulla meille käymään?" Morgan kysyi Marialta puhelimessa. "Joo mulla on vasta iltavuoro, voin kyllä tulla käymään." Maria sanoi ja lupasi olla paikalla vartissa.

Maria piti lupauksensa täsmällisesti ja sai sydämellisen vastaanoton halauksineen ja suudelmineen. Morgan oli päättänyt tehdä Marialle uuden lookin, jota tämä ei pistänyt pahakseen.
"Onpa mulle tullut kiloja!" Maria parahti samalla kuin Morgan mietti ääneen kuinka loihtisi rakastetulleen henkeäsalpaavan upean kampauksen keittiösaksia käyttäen... Maria, sinuna lähtisin vielä kun se on mahdollista.

Mary oli edennyt miltei uransa huipulle, ja hän sai lisätienestejä rokottamalla kaupunkilaisia joka perjantai muutaman tunnin ajan. Kaupunkilaiset tulivat ilomielin niinkin osaavan lääkärin kuin Maryn käsiin, ja muutaman tunnin rokotusaika olikin erittäin kiireistä aikaa.

Tässä muodonmuutoksen saanut Maria.

"Kiitos tästä, rakas. Nyt kehtaan mennä töihinkin." Maria sanoi Morganille hunajaisella äänellä, ja lähti sitten kohti poliisiasemaa, sillä hänen työvuoronsa alkaisi puolen tunnin kuluttua. Morgan jäi terassille vilkuttamaan Marialle, kunnes tämä katosi kaupungin vilinään.

Seuraavana iltana Maria saapui jälleen Austeneille, tavalliseen tapaansa. Tällä kertaa Morgan huomasi kuitenkin jo naisen astellessa sisään, että jokin oli vialla. Maria käveli vakavana sisään vihon sekä kynän kanssa. Hän vaikutti hermostuneelta.
"Tuolla lähimetsässä on tapettu tyttö. Tunti sitten. Oletteko.. kuulleet tai nähneet mitään tavallisesta poikkeavaa?" Maria kysyi Morganilta vakavalla ja virallisella äänensävyllä, katse tiukasti vihossa. "Ei, emme ole." Morgan vastasi vähintään yhtä vakavana kuin Maria. "Miten tyttö tapettiin?"

Maria pysyi vaiti, ja Morgan oli näkevinään kuinka yleensä hyvin hillityn Marian silmäkulma alkoi kostua. "Kukaan ei tiedä. Tyttöparka oli kuin nukahtanut, ja hänen terveytensä todettiin ruumiinavauksessa erinomaisesti. Koko kaupunki ihmettelee tapausta." hän sanoi lopulta.

"Voi ei. Tule tänne." Morgan sanoi Marialle ja kurottautui halaamaan tätä. "Ei, ei nyt. Haluan levätä hetken." tämä vastasi ja lähti kipuamaan rappusia Morganin jäädessä alakertaan.

Maria kipusi yläkertaan ja meni vierashuoneen sängylle nukkumaan. Hänen päässään pyöri sekavia ajatuksia - sääliä ja surua tuota tyttöä kohtaan. Jota hän ei edes tuntenut.

Morgankin oli surullinen tytön puolesta, mutta erityisesti Marian. Hän ei ollut nähnyt naista ikinä niin surullisena, eikä ollut tottunut siihen että joku halusi surra omissa oloissaan, vailla lohdutusta. Morgan olisi mielellään mennyt halaamaan Mariaa ja koittamaan lohduttaa tätä, mutta päätti mennä aamiaiselle yksin ja jättää tämän nukkumaan.

Mary oli aamulla töihin lähtiessään kutsunut korjaajan korjaamaan Austeneiden rikkimennyttä astianpesukonetta, mutta korjaajaa eivät astianpesukoneet kiinnostaneet - vain Maria. Onko tässä kaupungissa enään yhtäkään heteroa?

"Anteeksi, kun en antanut sinun eilen lohduttaa.. halusin vain vähän rauhaa. Olin aika poissa tolaltani." Maria sanoi vaisusti, ja Morgan tyytyi nyökkäämään. "Ei se mitään, ymmärrän kyllä. Mutta muista, että teet vain työtäsi. Et sinä aiheuttanut tytön kuolemaa."

Mary oli vakaasti päättänyt yletä kirurgiksi, joka tunnettaisiin joka maailmankolkassa. Hän harjoittikin päättelykykyään erityisesti shakkilaudan kanssa, ja miltei kaikki vapaapäivät kuluivatkin sen parissa.

Morgan ei ollut vieläkään löytänyt työpaikkaa, ja hänellä oli paljon aikaa kotitöiden tekoon muiden ollessa töissä. Hän oli päättänyt hankkia työtä mahdollisimman pian, mutta siirsi työnhakua aina muutamalla päivällä eteenpäin. Eihän perheellä ollut rahahuolia.

Kun Morgan oli omissa oloissaan kuusi tuntia päivässä, hänellä oli turhan paljon aikaa päästää ajatuksensa valloilleen. Hänen stressitasomittarinsa vilkutti punaista aina kun hän mietti, miten kertoisi Mariasta muulle perheelle, sillä kaikki perheenjäsenet luulivat nyt Marian olevan vain Morganin paras ystävä. Kun Lyydia palasi töistä kotiin, Morgan päätti rohkaistua ja kertoa asiasta hänelle.

"Hei äiti!" Morgan huudahti tekopirteästi ja ryntäsi halaamaan Lyydiaa. Lyydia mietti, mistä nyt tuulee, sillä hänen tyttärensä ei yleensä turhia halaillut. Morgan jänisti viime tingassa, ja sanoi menevänsä nyt puunaamaan yläkerran kylpyhuonetta.

Lyydia oli huomannut, että Morganilla oli jotain sydämellään, mitä tämä ei pystynyt tai tahtonut kertoa. Hän päättikin, että haastattelisi tytärtään heti kuin olisi tämän kanssa kahden kesken.

Morgan oli jälleen kutsunut Marian kylään, ja he olivat menneet poreammeeseen rentoutumaan ja juttelemaan. Lyydia, Mary ja Charles olivat katsomassa televisiota, joten he eivät näkisi porealtaalle. Kun kello löi 9 ja television äänet eivät enää kuuluneet seinän läpi sumeana musiikkina, naiset lähtivät sisälle iltapalalle. Oli perjantai-ilta, ja Marialla oli koko viikonloppu vapaata - jonka hän tulisi luultavasti viettämään Austeneilla.

Samana iltana Lyydia kasvoi nuoresta aikuisesta aikuiseksi!

Kun muut olivat menneet nukkumaan, olivat Morgan ja Maria jääneet katsomaan elokuvaa alakertaan. Kun kello löi 2 ja elokuva loppui, he menivät yläkertaan ja... no, lopun arvaatte?

Charles lähti töihin ennen auringonnousua, kun kaikki muut vielä nukkuivat. Charles närkästyi, kun huomasi kaksi tyhjää karkkipussia ja tyhjän sipsipussin olohuoneen lattialla. Miksei Morgan ystävineen voinut siivota jälkiään?

"Huomenta, Morgan!" Mary hihkaisi pirteänä Morganin kävellessä alakertaan. "Nukkuiko Maria missä, vierashuoneen sänky oli nimittäin koskematon? Olinko pedannut sen huonosti? Vai oliko lakana likainen?" hän kysyi hieman alakuloisella äänellä. "Katsoimme kauhuleffan ja hän ei uskaltanut nukkua yksin, joten sanoin että hän voi nukkua vieressäni. Onhan siinä tilaa." Morgan vastasi nieleskellen ja tunsi punan nousevan kasvoilleen. Selitys kuitenkin meni Maryyn täydestä, ja hän lähti tyytyväisenä leipomaan vohveleita.

Kun Maria heräsi, Morgan vinkkasi hänet ulos ja aloitti. "Muut alkavat arvata. En uskalla kertoa, en vain uskalla. He ottavat minut pois periän paikalta ja ottavat Dylanin tilanne! Suvun pitää jatkua mutta minä en voi jatkaa sitä koska me kaksi emme voi ikinä saada lasta ja olen epäonnistunut elämässäni ja.." Morgan änkytti ja huomasi Marian purevan huultaan hämmentyneenä. "Ei paniikkia, kyllä tästä selvitään. Keksitään kyllä jotain. Ihan rauhassa vaan."

"Nyt mä tiedän mitä sä tarvitset!" Maria hihkaisi ja otti puhelimen esiin. "Me lähdetään lentokentälle!"

10 tunnin kuluttua he olivat jo Kiinassa, Shang Simlassa. He tilasivat taksin lentokentältä ja ajoivat syrjäiseen kylään, jossa oli vain yksi majapaikka, tori ja hyvät retkeilymahdollisuudet.

"Kiitos rakas, tämä oli mahtava idea. Olen kaivannut juuri tällaista." Morgan sanoi ja syöksyi halaamaan rakastaan.

Kun Morganilla ja Marialla kerrankin oli vapaata aikaa paikassa, jossa ei tarvinnut esittää vain ystäviä, he käyttivät sen rentoon yhdessäoloon ja jutteluun.

Morgan ei ollut ennen tätä tuntenut itseään ikinä näin itsenäiseksi. Hän meni uimaan kiinalaisen rakennuksen pihalla olevaan altaaseen ja nautti hiljaisuudesta ja rauhasta, jota rakennus huokui. Hän oli nyt yksin, juuri tässä altaassa, eikä hänen tarvinnut tehdä mitään.

Kolmen päivän mittaisella lomallaan naiset kävivät joka ilta kiertämässä kylän luontoa, ja pysähtyivät kuhertelemaan lammen rannalle. Maria on hieman Morgania pidempi huimaavissa koroissaan.

Morganin ja Marian huoneen alapuolella oli yksittäishuoneita, jotka oli kaikki varattu. Erästä huonetta täytti näinkin hyvännäköinen komistus.. älä huoli, otamme sinuun yhteyttä tulevaisuudessa! Jos otamme..

3 päivän loma sujui hyvin, eikä kumpikaan olisi vielä halunnut jättää Kiinalaisen kylän lumoavaa tunnelmaa taakseen. Heillä oli kuitenkin koti-ikävä, joten kotiinkin oli mukava palata. Morgan, silmät irti siitä taksikuskista.

"Hei, kullanmuru!" Lyydia huudahti ja syöksyi halaamaan tytärtään kun tämä oli astellut ovesta sisälle. "Ihana nähdä sinua! Miten loma sujui?" hän kysyi silmät loistaen. "Hyvin, hyvin sujui. Meillä oli todella hauskaa. Äiti, minun täytyy kertoa sinulle jotain." Morgan sanoi yhtäkkiä vakavaksi muuttuneella äänellä.

"Asia on nyt niin, että emme ole Marian kanssa enää.. pelkkiä.. ystäviä. Vaan enemmän. Merkitsemme toisillemme hieman enemmänkin." Morgan aloitti hienovaraisesti vihjaten. "Toivon, ettet järkyty tästä, mitä tulet kuulemaan, mutta me seurustelemme. Minä ja Maria seurustelemme, ja hän on muuttamassa meille mahdollisimman pian, mikäli se sopii teille."

Uutisesta hämmentynyt Lyydia katsoi tytärtään silmiin ja hymyilikin hiukan. "Tätäkö olet kantanut sydämelläsi niin kauan?" hän kysyi tyttäreltään, joka huokaisi helpotuksesta. "Maria saa kyllä muuttaa meille. Olet itsenäinen, nuori nainen, ja teet itse omat valintasi." hän sanoi tyttärelleen. Yhtäkkiä hän kuitenkin vakavoitui. "Muista kuitenkin, että olet saanut vastuullisen tehtävän jatkaa sukuamme. Austeneiden kunniakasta sukua."

Morgan nyökkäsi hieman hämmentyneenä ja kutsui rappusilla odottavan Marian sisään. "Muutto onnistuu kyllä. Tervetuloa uuteen kotiisi, rakas."

Alkuhämmennyksen jälkeen Lyydian reaktio muuttui, ja hän juoksi töistä tulleen Charlesin luokse. "Morgan seurustelee Marian kanssa! Naisen! Miten suku jatkuu? Miten? Kerro!" hän huusi miehelleen. Tämä yritti rauhoitella naista ja pyysi tätä istumaan sohvalle. "Ihan rauhassa, suku pääsee kyllä jatkumaan. Tavalla tai toisella." Ei, Charles ei ole ikinä ollut mikään ruudinkeksijä.. kerrothan, rakas Charl, jos tiedät miten kaksi naista voivat lisääntyä keskenään.

Mary oli saavuttanut uransa huipun, ja hänet tunnettiin nyt kaikkialla maailmassa osaavana ja satoja ihmishenkiä pelastaneena kirurgina, rautaisena alansa ammattilaisena.

Morgan saattoi Marian rannalle, ja polvistui tämän eteen. "Rakas, olemme kokeneet yh.." hän sanoi, ja samassa Maria hyppäsi tämän syleilyyn ja suuteli häntä. "Kyllä. Tai tulen." hän vastasi onnellisen naurahduksen saattelemana.

"Nyt juhlitaan!" Morgan sanoi ja tilasi taksin. "Pilvenpiirtäjässä."

Maria ja Morgan juhlivat kihlajaisiaan koko yön, ja poistuivat baarista vasta yön pikkutunteina. He tilasivat taksin ja lähtivät kohti kotia.

Aamun ensimmäisinä tunteina naiset valvoivat yhä. Talon väki nukkui ja kaupunki oli hiljainen - työpaikkaliikennekin alkaisi vasta muutaman tunnin kuluttua. He rentoutuivat ja nauttivat toistensa seurasta täysin siemauksin.

Tosiaan, he nauttivat toisistaan monin eri tavoin..

Suvunjatkumisasia huoletti Lyydiaa edelleen, ja kihlautumisuutisen jälkeen hänen pelkonsa kävi toteen. Suku ei pystyisi jatkumaan, ellei Morgan saisi lasta. Ei mitenkään.

Morgan oli vihdoin päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja etsiä työtä. Hän päätyi ottamaan poliisilaitokselta tulleen työtarjouksen vastaan - tästä alkaisi lupaava ura lainvalvonnan saralla.

Viikot kuluivat, ja häät lähestyivät väistämättä. Häiden alla Marian täyttivät ulkonäköpaineet - oliko hän lihonut? Oliko vyötärö kasvanut kokonaisella puolella sentillä?

Hääpäivän aamuna paparazzit kiiruhtivat paikalle etunenässä. Morgan ja Maria olivat molemmat 4 tähden julkkiksia, ja heistä kirjoitettiin lehtiin ja internettiin ahkerasti.

Laskevan ilta-auringon alla Morgan ja Maria saivat toisensa virallisesti.

Juhlat olivat huippumenestys - tansseja tanssittiin aamuyöhön saakka, ja tunnelma oli katossa.

Myös Dylan oli ilmestynyt paikalle - aviomiehensä kanssa! Tässä sukupolvessa ei ole ainoatakaan heteroa? :D

Kun vieraat olivat lähteneet, Morgan ja Maria siirtyivät makuuhuoneeseen. "Rakas... tiedäthän, että mun on saatava joskus lapsi. Ja haluaisinkin, joskus. Onko meillä mitään mahdollisuuksia? Joku keinosiemennys? Niinkuin lehmille? Vai onko se laillista?" Morgan kysyi naurua äänessään.

"Mietitään sitä." Maria sanoi ja purskahti nauruun. "Kyllä me jotain keksitään."

Aamuyöllä Morgan havahtui ovelta kuuluvaan ääneen. Pian kuului, kuinka ovenkahva painautui alas ja alkoi kuulua tavallistakin hennompia askelia. Niitä ei hädin tuskin kuullut. Joku oli tullut sisään ja murtanut oven.. äänettömästi.

---

Miten suku pääsee jatkumaan? Kuka yöllinen murtautuja on? Tämä seuraavassa osassa! (: Nautin tätä osaa kirjottaessani, ja toivon että tekin nautitte sitä lukiessanne. Toivon tietenkin myös, että kommentoitte osaa!