Tervetuloa Austeneiden 26. osan pariin! Tässä osassa ei tapahdu mitään päätähuimaavaa, toimintaa löytynee kuitenkin muutamasta seuraavasta osasta ;) Osassa tosin selviää, pääseekö Austeneiden suku kasvamaan ja jatkumaan 8. sukupolveen, vai tyssääkö taival tähän? Halusin kuitenkin tähään väliin tehdä melko rauhallisen perhe-elämää käsittelevän osan muutaman toiminnallisen osan väliin (: Lukemisen iloa! Mikäli luet Austeneita, kommentoithan?

---

 

Mary oli onnensa kukkuloilla siitä, että Morgan oli löytänyt rinnalleen uuden onnen - vieläpä miespuolisen! Suvulla oli siis realistiset mahdollisuudet päästä jatkumaan! Jos oli..

"Huomenta, kulta!" Vallu huudahti aamulla ja syöksyi halaamaan Morgania. "Oli jo ikävä."
"Vallu... olet... hieman... kylmä."
"Anteeksi! Anteeksi. En... muistanut. Unohdan sen seurassasi niin kovin helposti." Vallu pahoitteli, mutta siinä samassa Morgan otti tiukan otteen miehestä ja halasi tätä pitkään. "Saat."

Vallun lähdettyä omaan kotiinsa Morganin tuli huono olo, ja hän syöksyi vessaan oksentamaan. Häneen oli joko iskenyt todella ärhäkkä vatsatauti, tai sitten tämä merkitsi jotain aivan muuta...

Morgan oli myös tavallista väsyneempi - hän olikin onnellinen, että oli työtön, sillä ehti näin nukkua kauemmin ja enemmän.

Oksentelu jatkui viikkojen ajan, ja Morgan alkoi jo olla huolissaan, mikä häneen oli mennyt.

Eräänä iltana Morganin päähän tuli ajatus - ajatus raskauden mahdollisuudesta. Sanaakaan sanomatta, hiljaisuuden vallitessa hän nousi sängystään ja lähti kävelemään kohti kylpyhuonetta.

Auringon luodessa ensisäteitään Morgan etsi yhä yhtä ainoaa, vain varmuuden vuoksi ostamaansa raskaustestiä. Pian hän löysikin sen ylähyllyltä, ja avasi testin..

Autuaan tietämättömänä Morganin puuhista Vallu oli aloittanut Austeneiden astianpesukoneen korjaamisen. Vampyyrina Vallussa oli enemmän voimaa kuin missään työkoneessa, joten yksikin väärä kädenliike saattaisi rikkoa koko koneen. Hän oli kuitenkin elänyt vampyyrina miltei 100 vuotta, joten oli oppinut hallitsemaan voimiaan.

Kun korjaus oli valmis, Vallu kuuli takanaan Morganin askeleet. "Rakas, minulla on... uutisia. Sanon sen nopeasti. Olen raskaana." Morgan väläytti.
"Raskaana?" Vallu kysyi, ja tämän suu loksahti auki. "Todella?"
"Niin." Morgan vastasi hämmentyneellä äänellä.

"Olen aina halunnut lapsen!" Vallu huudahti ja painoi tyytyväisen Morganin tiukkaan syleilyynsä.
"Muutathan yhteen kanssani? Tiedät, että olen rakastunut sinuun ja haluan elää rinnallasi elämäni loppuun saakka." Morgan kuiskasi Vallun korvaan tämän nyökätessä naisen olkapäätä vasten. "Kyllä, muutan kyllä."

"Isoäiti.. tiedän, että olet ollut huolissasi tästä suvunjatkumisasiasta." Morgan aloitti ja Mary kohotti kulmiaan. "Niin?"
"Odotan esikoistani. Ja Austeneiden 8. sukupolven ensimmäistä jäsentä." Morgan laukaisi ja oli näkevinään, kuinka Maryn ryppyinen silmäkulma olisi kostunut.
"Tiedätkö, lapsenlapseni, että pudotit mummosi sydämeltä suuren taakan. Luojan kiitos." Mary haukkoi henkeään ja halasi sitten Morgania. "Olen ylpeä sinusta."

Myös Lyydia oli innoissaan uutisesta, mutta se myös stressasi häntä - Morgan ei ollut hänen mielestään äidillistä tyyppiä. Hän oli vielä nuori, eikä ollut asettunut aloilleen - olihan hänellä takanaan jo muutama seurustelusuhdekin.

Morgan ei meinannut tottua kasvavaan vastaansa - se oli koko ajan vain tiellä ja tuntui raskaalta. Onneksi hän sai vertaistukea Lyydialta, ja uskoi selviävänsä vatsansa kanssa yhteiselosta vielä muutaman kuukauden.

Äitiyslomalla muiden ollessa töissä Morganilla oli runsaasti vapaa-aikaa, joten hän oli alkanut kalastamaan paljon. Tällä kertaa kalastaessaan hän kuitenkin päätti jotain, mitä tekisi kunhan Vallu saapuisi töistä kotiin..

"Haluaisin, että esikoisemme syntyisi onnellisen avioliiton keskelle, joten Vallu, tulisitko miehekseni?" Morgan lirkutti, ja sai myöntävän vastauksen sekä suudelman. "Kyllä, kyllä tulen."

"Minulla on yksi pieni... ehto." Morgan sanoi viekkaasti ja katsoi Vallua suoraan silmiin. Hän rykäisi. "Kun lapsi on syntynyt, haluan, että muutat minutkin vampyyriksi. Haluan olla kaltaisesi, enkä halua säpsähtää kylmyydestä joka kerta kuin kosketat minua. En halua palella seurassasi, en halua olla sinua heikompi. Ole kiltti." Morgan jatkoi vakavalla mutta romanttisella äänellä. Näytti, että Vallu olisi muuttunut yhä kalpeammaksi, mikä tosin saattoi olla mahdotonta. Hän nielaisi kuuluvasti. "Lupaan, jos todella haluat sitä. Asialla ei kannata leikkiä, se on elämän ja kuoleman valinta, rakkaani." hän jatkoi ja poistui sitten olohuoneeseen jättäen Morganin miettimään sanojaan.

Samana iltana Morgan tunsi itsensä todella levottomaksi, ja menikin nukkumaan vasta yön pikkutunteina.

Levottomalle ololle löytyi syy - Morganin ensisynnytys oli käynnistynyt!

Vallu heräsi tuoreen vaimonsa tuskanhuutoihin, ja soitti tämän limusiinikuskille joka lupasi olla paikalla muutamassa minuutissa.

Pitkän, raskaan sekä kivuliaan ensisynnytyksen jälkeen Morgan palasi kotiin esikoispoikansa, Riley Austenin, kanssa. Rileylle arpoituivat luonteenpiirteet kömpelys & sikeäuninen.

Mary ei saanut silmiään irti pienestä Rileystä, ja viettikin miltei kaiken vapaa-aikansa lapsenlapsenlapsensa kehdon luona. Hän oli ikionnellinen, että oli saanut nähdä 8. sukupolven syntymän omin silmin ennen kuolemaansa, joka lähestyi vääjäämättä.

 Muutaman päivän ajan kaikki lehdet pursusivat uutisia Morganin synnytyksestä, ja epätoivoiset Paparazzit soittelivat naiselle yksi kerrallaan - jokainen halusi tietää jonkin uuden, ennenkuulumattoman juorun pienestä Rileystä. Häntä kosiskeltiin myös kuvauksiin ja jopa elokuvan kuvauksiin pienen poikansa kanssa.

Samana iltana Vallu ja Morgan menivät kävelylle rannalle, ja molemmat tiesivät, mikä oli edessä. "Rakas, oletko varma tästä? Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon." Vallu kysyi, ja sai vastaukseksi tiukkailmeisen nyökkäyksen. "Pure minua."

Vallu otti kiinni Morganin päästä ja upotti terävät, vaaralliset tappajan kulmahampaansa Morganin kaulaan. Pian Morgan alkoi tuntea outoa, kamalaa poltetta joka puolella kehoaan...

Vallu oli kertonut, että muuttumisprosessi veisi muutaman päivän, ja Morgan oli alkanut käydä malttamattomaksi. Hän oli myös alkanut miettiä, kantaisiko pieni Riley vampyyrigeeniä vai ei...

Seuraavana päivänä Charlesin tuli aika vanheta ja saavuttaa arvostettu ikäpyykki - vanhuus.

 Vallu oli viimeaikoina treenannut paljon, ja saavuttanut tuloksia! Hän oli laihtunut kuin silmissä, ja muuttunut erittäin, erittäin komeaksi. Grr..

Ei paha.

Miehensä uudesta ulkomuodosta hämmentynyt ja ihastunut Morgan tuli huoneeseen ja halasi tätä säpsähtäen jälleen kylmyydestä tuntiessaan vampyyrimiehensä jäisen, kivisen ruumiin koskiessa hänen lämmintä, sykkivää rintakehäänsä. "Aika vaikuttavaa." hän kuiskasi ja oli suutelemassa tätä, kunnes alkoi tuntea polttoa suonissaan..

... muutoksen viimeinen vaihe oli alkanut! Hänen suoniaan poltteli, maailma sumeni. Synnytys oli kuin hyttysenpisto tämän kivun rinnalla.

Kauaa se ei vienyt, ja pian Morgan oli muuttunut vampyyriksi. Hänen kaikki aistinsa olivat parantuneet, kroppa tuntui kylmältä ja raskaalta. Silmätkin hohtiva

Mennessään kuumaan kylpyhuoneeseen alkoi Morganin ympäriltä nousta höyryä - hänen täytyi tuntua jääkalikalta huoneilman lämpötilaan verrattuna.

Mennessään takaisin makuuhuoneeseen kaksi kivistä, jäistä kroppaa osui yhteen, ja huoneen täytti voimakas kolaus. He olivat yhtä voimakkaita, yhtä vaarallisia toisilleen. Samanlaisia.

Morgan oli hullaantunut uusista kyvyistään - hän juoksi miltei koko päivä, tuulen lailla.

Juoksunopeus tuli tarpeeseen, sillä Morgan havahtui pian tuttuun pahanolon tunteeseen. Oliko tämä jälleen sitä, mitä hän luuli?

Pian juhlittiin perheen esikoisen, Rileyn, syntymäpäiviä!

Kesken syntymäpäiväjuhlan päivänokosilla ollut, heikko Mary tunsi olonsa keventyvän ja näkönsä sumentuvan... (soittaja, soitit minuutin liian myöhään.)

Mary oli nyt vapaa, vapaa vanhuuden tuskista. Hän oli enkeli.

Kauniita unia, Mary!

Rileystä tuli suloinen taaperopoika (:

Samaan aikaan myös Lyydian oli aika kasvaa - vanhukseksi. "Hyvästi terveys, hyvästi kauneus, hyvästi."

Lyydia oli kuitenkin positiivinen, eikä masentunut vanhentumisensa johdosta - nyt hänellä olisi enemmän aikaa perheelleen ja ystävilleen.

 

Tänä iltana selvisi se, mitä Morgan oli odottanut ja toisaalta myös pelännyt. Riley oli vampyyri.

Viikon päästä Morgan sai vahvistuksen epäilyksilleen - hän odotti toista lastaan!

Lyydia oli innoissaan Morganin toisesta raskaudesta, ja tarjoituikin enemmän kuin mielellään hoitamaan Rileytä, ettei tulevan äidin tarvitsisi rasittaa itseään liikaa.

 "Vallu, mene ja osta tätä ainetta." Morgan sanoi Vallulle ja ojensi tämän käteen pienen ja rypistyneen, vanhan paperilapun. "Meidän on saatava sitä. Pian."

---

Mitä ainetta Morgan tarvitsee? Miltä Riley näyttää lapsena ja teininä, entä syntyykö Austeneiden 8. sukupolveen seuraavaksi tyttö vai poika? Tämä kaikki ja paljon muutakin seuraavassa osassa (: Kommentoithan?