Tässä osassa koitin muokata kuvia hieman eri tavalla kun aikaisemmissa osissa, olisi kiva saada kommenttia kumpi tyyli on kuvissa mieluisampi, tämä vai edellisissä osissa näkyvä :) Tämä osa on pitkä, miltei 80 kuvan mittainen. Sen pidempiä jaarittelematta, lukemisen iloa itse kullekin! Nautin suunnattomasti tätä osaa kirjoittaessani, toivottavasti tekin nautitte sitä lukiessanne!

P.s. Ensi osassa vihdoin tapahtuu.

---

Eräänä aamuna Rileyn tuli aika kasvaa ulos teini-iästä ja kohdata aikuisuuden haasteet! Koko Austeneiden perhe kokoontui talon ruokailutilaan juhlimaan 8. sukupolven esikoisen syntymäpäivää, ja sekä Lyydialla että Morganilla silmänurkkakin taisi kostua - Riley oli jo niin iso poika.

Riley nuorena aikuisena. Hän sai uudeksi ja viimeiseksi piirteekseen piirteen kurinalainen.  

Seuraavana päivänä tapahtui jotain, mitä kaikki olivat jo osanneet odottaa muutamia päiviä nähtyään, että Lyydian vointi oli huononemaan päin. Lyydian tuli aika siirtyä tuonpuoleiseen. Kauniita unia (:  

Riley halusi heti päästä kokemaan kaikki aikuisuuden ilot, ja lähti taksilla kohti Bridgeportin kuuminta menomestaa, Massimestaa. "Hyvää iltaa. Riley Austen." Riley esitteli itsensä nyrpeän näköiselle portsarille, joka päästi miehen vastahakoisesti sisään tämän muutaman, säälittävän yrityksen jälkeen.

Hissikuilun aulassa Rileyn silmiin osui paljastavaan mekkoon pukeutunut, kaunis nuori nainen, joka vilkuili Rileytä taukoamatta. Mies päätti hetken epäröityään rohkaistua ja lähti kävelemään tätä kohti. "Iltaa." Riley sanoi kohteliaasti ja suuteli naisen kättä niinkuin elokuvissa saaden naisen kikattamaan hillittömästi. "Hei vaan sullekin, leffasankari, olen Sarah. Uusi kaupunkilainen." nainen esitteli itsensä naurun saattelemana ja kohdisti sitten katseensa Rileyn silmiin. "Miksi sun silmät hehkuu?" hän kysyi hymy hyytyen. "Heh-heh.. se johtuu näistä aulan tekovaloista. Tiedäthän, ei ikkunoita. Nyt täytyykin mennä, jutellaan joskus toiste!" hän sanoi hermostuneesti ja lähti turhankin nopeasti hissiin. 

"Ahh, miten rauhoittavia nämä mansikkakuplat ovatkaan.." Riley ajatteli puhallellessaan mansikkakuplia yökerhon kuplalaitteella. Hän veti henkeensä hieman tunkkaista ilmaa, otti putken suuhunsa, imaisi ja puhalteli suustaan kuplia hyvää vauhtia. 

Sinä iltana tuli Tylerinkin aika kasvaa aikuiseksi ja unohtaa teini-iän lukuisat ongelmat. Hän sai uudeksi piirteekseen piirteen kunnianhimoinen. Kumpi on kumpi?

Tyler oli muutaman viikon ajan haistanut kokoajan epämiellyttävää, vierasta hajua kaupungissa vieraillessaan, ja nyt haju oli levinnyt heidän kotiinsakin. Alyssa ei haistanut mitään, eivät myöskään Morgan eikä Vallu, joten haju kävi vain vampyyreiden nenään. Mitä kaupungissa oli tekeillä, oliko sinne muuttanut vampyyrien vihollisia? Tyler halusi joka tapauksessa paeta epämiellyttävää, pistävää tuoksua, ja muuttikin heti kasvettuaan kaupungin laitamille siinä toivossa, että haju ei ulottuisi sinne saakka. 

"Tiedät, että olet... kuolematon. Sinussa ei kierrä veri, ja sydämesi pysyy vaiti. Jos joskus haluat kokea sen tunteen.. kun.. kohiseva veri lähtee uudestaan kiertämään suonistossasi, annan sinulle tämän aineen." Morgan sanoi Rileylle vakava ilme kasvoillaan. 

"Kiitos, äiti. En kuitenkaan usko, että tulen tarvitsemaan tuota ainetta. Olen varsin tyytyväinen kuolemattoman elämään." Riley sanoi ja sai Morganinkin rauhoittumaan. "Aine on hyvä olla sinulla aina mukana, kaiken varalta. Kaikki kuolemattomat eivät ole maailman ystävällisintä porukkaa..." hän sanoi vihjaavasti ja jätti sitten poikansa shakkihuoneeseen jatkamaan peliä, jonka Morgan oli keskeyttänyt. 

Aika kului, ja myös Alyssan oli aika lentää seuraaan ikävaiheeseen!

 

Täydellinen kopio Lyydiasta! Alyssa sai uudeksi piirteekseen piirteen piirteen paha.

Alyssa lähti aloittamaan omaa elämäänsä kaupungin vilinässä, pienessä kerrostaloyksiössä. Hei hei, Alyssa! 

 "Poikani.. nyt kun olet perijä... miltä nyt tuntuu?" Vallu kysyi naama virneessä, kun he seuraavana iltana istuivat takkatulen ääressä. "Ihan mainiolta." Riley vastasi nostamatta kuitenkaan katsettaan sanomalehdestä. "Katselen tässä, mikä on tämän illan suosituin yökerho. Taidan vaihtaa viihteelle." hän sanoi ja lähti samoin tein soittamaan itselleen taksia.  

Baariin saavuttuaan Riley meni vastaavan mehumestarin juttusille. "Voisinko tuurata sinua tämän illan? Haluaisin harjoitella drinkkien tekoa." hän sanoi, ja hänen vampyyrimainen, heleä ja vastustamaton äänensä teki kepposet mehumestarille. "Kyllä, tietenkin." tämä vastasi ja lähti sitten tanssimaan tanssilattialle.

Kotiin tullessaan Riley mietti, että haluaisi vihdoin aloittaa täysin normaalin elämän. Hän ei halunnut enää piilotella sisätiloissa auringonpaisteella eikä juoda verta. Hän halusi olla aivan normaali nuori mies - ilman sementinkovaa ihoa, ilman hohtavia silmiä, ilman jatkuvaa tappamisen himoa.

 

 Riley siirtyi sisätiloihin, otti Morganin antaman pullon taskustaan ja tyhjensi sen yhdellä ainoalla kulauksella päättäen samalla vampyyrin päivänsä.

Muutaman minuutin kuluttua hän muuttui normaaliksi nuoreksi mieheksi. Hänen sydämensä pumppasi verta, hänen ihonsa oli pehmeä. Muutos toki tuntui aluksi hieman epämiellyttävä, mutta Riley halusi liikkua kaupungilla myös päiväsaikaan ja pitää mahdollisen tulevan kumppaninsa hengissä...

 

 Seuraavana aamuna Riley lähti kaupungintalolle työnhakuun - hän halusi aloittaa normaalin elämänsä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

 

Kolmen tunnin työhaastattelun jälkeen paikka oli Rileyn, ja tämä lähti astelemaan iloisesti kohti kotia. Kaupungintalon raappusilla hänen puhelimensa soi.
"Hei, täällä on Naira Glebír, ammattivalokuvaaja ja valokuvausfirma Pixpoxin toimitusjohtaja. Olemme kuulleet, että valokuvaustaitonne on huippuluokkaa." nainen sanoi puhelimeen ja yskäisi. "Eräs valokuvaajamme kuoli vakavaan sairauteen muutama kuukausi sitten, ja nyt etsimme hänen tilalleen uutta huippukuvaajaa. Oletko mahdollisesti kiinnostunut paikasta?" hän kysyi ja sai Rileyn hämilleen. Riley köhi hetken ja oli miltei tukehtumaisillaan, kunnes sai koottua itsensä. "Kiitoksia huomiostanne, olen erittäin otettu tästä mahdollisuudesta. Käyn päivätöissä, joten minkälainen aikataulu hommalla on?" hän kysyi virallisella äänellä. "Työtä on pääasiassa iltaisin ja viikonloppuisin." nainen sanoi, ja Riley otti paikan vastaan hymy huulillaan. 

Naira Glebír oli sanonut, että Rileytä täytyisi ensin testata, soveltuuko hän uuteen ammattiinsa. Tänään kello 19 paikalle saapuisikin huippumalli, Pilvi Merelä! Kuultuaan tämän Rileytä alkoi hermostuttaa toden teolla - hän haki kameransa, puhdisti linssin 25 kertaa ja lähti sitten valmistelemaan studioa yläkertaan.

 

Kellon lyötyä 19.04 Pilvi Merelä saapui Austeneiden talon edustalle, jossa Riley oli odotellut jo tunnin kävellen hermostuneena edestakaisin. "Hei, olen Pilvi Merelä, sano vain Pilviksi. Meidän pitäisi kai ottaa muutama kuva?" hän esitteli itsensä ja kätteli naisen kauneudesta häkeltynyttä Rileytä. "Tosiaan, kyllä. Studio on yläkerrassa." mies sanoi ja lähti johdattamaan naista yläkertaan.

Riley meni yläkertaan ja Pilvi lähti vessaan laittamaan hiuksensa ja vaihtamaan vaatteensa. Riley hämmentyi, kun kun Meri kymmenen minuutin kuluttua saapui paikalle - alusvaatteisillaan. Nähdessään Rileyn hämmentyneen ilmeen Pilvi naurahti ja sanoi: "Tosiaan, nämä ovat alusvaatekuvaukset." kääntäen sitten kasvonsa leveään, vahingoniloiseen hymyyn ja saaden Rileyn kasvot punoittamaan yhä enemmän. "Selvä juttu, eiköhän aloitella."
Riley otti kuvat puolessa tunnissa, ja yritti koko ajan käyttäytyä mahdollisimman ammattimaisesti ja itsevarmasti. Niin ammattimaisesti ja itsevarmasti kuin kauniin, alusvaatteillaan olevan huippumallin seurassa pystyi. 

"Olet kaunein ikinä näkemäni malli. Ja ammattitaitoisin!" Riley sanoi Pilville kuvausten päätyttyä saaden tämän hymyilemään leveästi. 

"Kiitos, Riley." hän sanoi ja nosti sitten katseensa miehen silmiin. "Olit parempi kuin useat ammattikuvaajat. Ihan totta." hän jatkoi saaden Rileyn kasvoille tyytyväisen ilmeen. 

 "Kiitos tästä kuvauksesta, mulla oli itse asiassa pitkästä aikaa hauskaa töissä. Olit ihan mahtava kuvaaja, ihan ammattilainen." Pilvi sanoi ja halasi sitten Rileytä ystävällisesti. Riley hämmentyi, mutta painoi sitten kätensä tämän paljaalle selälle saaden naisen huokaisemaan. 

 

"Tavataanhan me vielä joskus?" Pilvi kysyi, ja hänen iloiset kasvonsa muuttuivat yhtäkkiä hieman surullisiksi. "Mulla oli tosi hauskaa."
"Tavataan, jos haluat." Riley sanoi ja ojensi naiselle pienen lapun, johon oli kirjoittanut puhelinnumeronsa kaiken varalta. "Voit soittaa milloin tahansa." 

Naisen lähdettyä Riley meni juoksemaan juoksumatolle ja päästi samalla ajatuksensa lentelemään. Ajatella, hän oli tänään valokuvannut huippumallia alusvaatteisillaan. Ja vieläpä onnistuneesti! 

Kuntoiltuaan Riley lähti yökerhoon rentoutumaan. Paikalle oli sattunut myös Tyler ja viiden tähden huippujulkkis, Lulu! 

 Riley syöksyi heti pyytämään nimikirjoitusta, ja onnistuikin hyvällä menestyksellä.  

 "Käytkö täällä useinkin, kun en oo ikinä nähny sua?" Lulu huusi musiikin jumputtaessa taustalla. "Täytin vasta 18, joten tämä on ensimmäinen kerta täällä Ryminässä." Riley vastasi Lulun kiskaistessa tämän tanssilattialle.

 

Riley ja Lulu viettivät hauskan illan tanssien ja drinkkejä juoden, ja jatkoivat yhdessä juhlimista pikkutunneille saakka. Koska Lulu oli huippujulkkis, kärkkyivät paparazzit tanssilattian reunoilla kuvaten ja kirjoittaen muistiin joka sanan, mitä nainen sanoi. "Eikö toi julkkiksen elämä ole rankkaa?" Riley huusi paukkeen lomassa. "On, tosi." Lulu huusi takaisin, mutta hänen iloinen ilmeensä ei kaikonnut mihinkään, vaan he jatkoivat tanssimista aina aamuneljään saakka.

 Seuraavana iltana tuli Morganin aika kasvaa vanhukseksi! Hänestä tuli kaunis vanhus, aivan itsensä näköinen.  

Viikon kuluttua Rileyn puhelin soi.
"Riley Austen."
"Moi, täällä on Pilvi Merelä. Muistat varmaan?" tuttu ääni vastasi.
"Muistan, tosiaan." Riley vastasi ja tunsi, kuinka hänen sydämensä alkoi takoa hullua vauhtia. "Mukava kuulla susta taas!"
He juttelivat monta tuntia, ja puhelu keskeytyi vasta siihen, kun Pilvin oli lähdettävä kuvauksiin meren rannalle. "Soitellaan mahdollisimman pian." hän sanoi puhelimeen ja laittoi luurin kiinni. 

Kuukausi kului, ja Pilvi soitteli Rileyn kanssa miltei päivittäin. Heistä olikin muodostunut todella hyvät ja läheiset ystävät, ja he tapailivat toisiaan milloin kahviloissa ja milloin Austeneilla jutellen ja nauraen toistensa jutuille. Eräänä maanantai-iltapäivänä taksi kaartoi Austeneiden pihamaalle, ja Pilvi asteli pihaa kohti. 

Riley näki naisen tulon ikkunasta ja ihmetteli, miksi tämä oli tullut kylään ilmoittamatta - yleensä Pilvi ilmoitti tulostaan hyvissä ajoin. Riley meni pihalle, ja vuolaasti kyynelehtivä Pilvi kaatui hänen syliinsä. "Hei, ihan rauhassa, ei mitään hätää. Pilvi, mitä on tapahtunut?" Riley kysyi rauhoittavalla mutta huolestuneella äänellä.
"Mun... poikaystävä... hakkasi mut. Mun on pakko päästä sieltä pois, ihan pakko. En kestä enää. Voinko muuttaa teille ihan väliaikaisesti? Mulla ei ole muuta paikkaa minne mennä, enkä voi palata enää sen hirviön luo." Pilvi sanoi ja puhkesi jälleen itkuun. 

"Oletko kunnossa? Siis fyysisesti?" Riley kysyi, ja tunsi suurta raivoa parhaan ystävänsä poikaystävää kohtaan.
"Nenään sattuu kamalasti." Pilvi sanoi ja pyyhki sitten kyyneleensä kädenselkämyksellään.
"Mun isä on lääkäri, se voi tarkistaa onko sun nenä murtunut." Riley sanoi herttaisella, rauhoittavalla äänellä ja hymyili Pilville. "Kaikki kyllä kääntyy vielä parhain päin." 

"Voit kyllä muuttaa meille, ei sua voi enää sinne päästää. Mun täytyy vaan vähän siivota vierashuonetta, mene sä vaikka syömään sillä aikaa. Äiti kokkasi juuri. Ja pyydän Vallua katsomaan sun nenää." Riley sano myötätuntoa äänessään, ja kiiteltyään ystäväänsä vuolaasti Pilvi lähti syömään Morganin kokkaamaa, suussasulavaa juustopastaa. 

Siivottuaan vierashuoneen Riley lähti Pilvin vanhaan kotiin hakemaan tämän tavaroita, sillä ei uskaltanut päästää naista poikaystävänsä luo. Käytyään siellä hän kantoi laukut vierashuoneen ovelle. 

Riley oli myös kantanut oman tietokoneensa vierashuoneen työpöydälle, samoin teekannun ja muutaman mukin. 

Kaikkien lähdettyä töihin järkyttynyt Pilvi uskaltautui ensi kertaa tutkimaan vierashuonetta. Se oli siivottu viimeisen päälle - joka nurkka oli tomutettu, imuroitu ja puunattu. Huoneessa tuoksui maali - oliko Riley viimeistellyt ikkunankarmeja tai sängyn reunoja? Pilvi istuutui sängylle ja tunsi, kuin suorastaan upposi sen sisään - hän ei ollut ikinä istahtanut niin pehmeälle sängylle. Hän rentoutti jalkansa ja päästi ne heilumaan vapaina ilmassa, koskematta puiseen parkettiin. Hän jäi kuulostelemaan ääniä - talossa oli hiirenhiljaista. Vain heleä lintujen laulu kantautui naisen korviin, samoin hiljainen joen kohina. Rauhoittava tunne valtasi hänet.

Saatuaan sykkeensä tasaantumaan hän nousi sängyltä ylös, suoristi peittoon jääneen painautuman ja käveli ikkunan eteen. Hän katsoi ikkunasta ulos ja ihaili upeita maisemia - kyllä tämä ankessa ja pimeässä kerrostalossa asumisen voitti. Puissa oli kauniit, vihreät lehdet ja perhoset lentelivät auringon säteissä. 

Pilvi oli jo lähes kokonaan rauhoittunut hiljaisuuden ja kauniin huoneen ansiosta, ja avasi uutuuttaan hohtavan tietokoneen näytön. Ruudulle ilmestyi viesti: "Tervetuloa uuteen kotiisi, Pilvi. Toivottavasti ikkunan karmit ovat nyt siistit, samoin sänkysi puuosat. Ovatko sängyllä olevat tyynyt mieleiset? Valitsin ne itse. Ne voi vaihtaakin. Rauhoittele itseäsi, tulemme kaikki kotiin kuudelta. Voit vaikka ottaa päiväunet. Jääkaapissa on lettuja, tein ne eilen. En takaa miltä ne maistuvat.

Terveisin,
Riley"  

Lukiessaan Rileyn jättämää viestiä Pilvi tunsi kyynelten kihoavan silmiinsä. Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen niin huolehtivaisen ja kiltin ystävän? Hän pyyhki kostuneet silmänsä paitansa reunaan ja sulki tietokoneen.

 

Vaikka Pilvi oli asunut Austeneilla vasta muutaman tunnin, tunsi hän itsensä jo nyt täysin hyödyttömäksi taakaksi, suorastaan siivelläeläjäksi. Hyväksikäyttikö hän Austeneiden kilttiä perhettä, tai pelkästään kilttiäkin kiltempää Rileytä? Voisihan hän palata vanhaankin kotiinsa. Miksei hänen poikaystävänsä ollut lähtenyt? Ja miksi hän ei ollut lyönyt takaisin? Nämä kysymykset pyörivät naisen päässä, kun hän avasi tukkeutunutta vessanpönttöä hiljaisuuden vallitessa. 

Illalla Rileyn tultua kotiin Pilvi juoksi portaat alas ja seisahti miehen eteen pysäyttäen tämän kädellään. "Se viesti. Se oli ihana! Tietenkin tyynyt kelpaavat! Ja kaikki kelpaa! Huone on ihana! Ja sinäkin olet ihana!" hän sanoi ja halasi parasta ystäväänsä. "Kiitos kaikesta." Hän oli näkevinään Rileyn kasvojen kääntyen ilkikuriseen hymyyn. "Hyvä, jos viihdyt. Meillä on tänään illalla kuvaukset kaupungin hienoimmassa pilvenpiirtäjässä. Lähdetään muutaman tunnin päästä." Riley jatkoi saaden Pilviin uutta intoa. "Olenkin jo odottanut uusia kuvauksia kanssasi! Vihdoin!" hän huudahti iloisena ja lähti sitten valmistautumaan kuvauksiin. 

 Taksi jätti kaksikon pilvenpiirtäjän juureen, ja he lähtivät kävelemään hissikuilua kohti. "Jännittääkö?" Pilvi kysyi Rileyltä saaden vastaukseksi leikkimielisen irvistyksen. "Jännittää, todella paljon. En osaa yhtään sanoa, miten tämänkertainen malli reagoi ympäristön ärsykkeisiin tai kamerani eri asentoihin." mies jatkoi Pilvin nauraessa vieressä. "Eihän sitä koskaan tiedä."

 Päästyään kuvauspaikalle Pilvi lähti vaihtamaan bikineitään ja Riley alkoi valmistelemaan studiota. Kun Pilvi oli valmis, hän meni porealtaan reunalle ja kasteli ensin kenkänsä tuntien, kuinka lämmin vesi pian läpäisi niiden ohuen kankaan. 

 Kuvauksista irtosi monia kymmeniä upeita kuvia, ja hienoin otos päätyikin suuren yhtiön, Simpore Oyn mainoskuvaksi. Hyvää työtä!  

 Illalla Morgan ajatteli Pilviä. Hänen kävi tyttöä sääliksi - olihan tämä joutunut kokemaan niin paljon nuoresta iästään huolimatta, hänhän oli vasta 19. Morgan olikin tyytyväinen, että hänen poikansa oli ystävystynyt Pilvin kanssa ja auttanut tätä vaikeina aikoina sekä ottanut naisen asumaan kattonsa alle. Tai heidän kattonsa. 

 Kuvausten loputtua molemmat kipusivat yläkertaan omiin huoneisiinsa. Riley ajatteli Pilviä ja Pilvi Rileytä. Riley ajatteli, miten hienosti Pilvi oli kuvauksista suoriutunut ja Pilvi mietti Rileyn herttaista luonnetta. "Voisinpa mennä Rileyn viereen nukkumaan." Pilvi ajatteli mielessään, mutta havahtui sitten - eihän se sopinut kuvaan, he olivat vain ystäviä. Eivät parhaat ystävät nuku parisängyssä.  

 Annettuaan ajatustensa lennellä muutaman tunnin, ei uni enää ottanut tullakseen. Pilvi nousi ylös, vaihtoi bikinit yllensä ja lähti uuteen poreammeeseen, jonka he olivat saaneet kuvauspalkkioksi ja asentaneet 3. kerroksen terassille.  

 Hän rentoutti mallinkroppansa ja antoi kuuman veden hyväillä itseään. Hän painoi päänsä altaan reunalle ja kuulosteli veden solinaa, joka rauhoitti häntä. Hän ummisti silmänsä ja tunsi, kuinka uni vihdoin tuli.

 

Kellon lyödessä 5 aamulla Rileykään ei ollut enää saanut unta, joten hänkin päätti mennä porealtaaseen rentoutumaan. Hän suorastaan pelästyi, kun näki altaassa nukkuvan Pilvin. "Mitä sä täällä teet? Vesikin on ihan kylmää, siinä on ajastin. Kauanko oot ollu täällä jo?" hän kysyi huolestuneella äänellä saaden Pilvin heräämään. "HYI!" Pilvi huudahti ja pomppasi ylös ammeesta. "Tää on ihan jääkylmää!"  

 Riley laittoi lämmityksen takaisin päälle, ja amme lämpesi muutamassa minuutissa. Aamuaurinko alkoi pian sarastaa, ja he istuivat porealtaassa hiirenhiljaa, kaukana toisistaan. "Taisin vähän torkahtaa." Pilvi sanoi lopulta rikkoen hiljaisuuden. "Ihan vähän vaan." hän jatkoi ja alkoi nauraa.
"Joo, taisit tosiaan." Riley nauroi ja alkoi roiskuttaa vettä päälleen. "Päähän tässä jäätyy, täytyy vähän lämmittää."

 "Munkin tuli vähän kylmä, saanko tulla tähän?" Pilvi kysyi, ja raahautui lähemmäs Rileytä, kunnes hänen kylkensä lopulta osui miehen kylkeen. Hän laittoi kätensä varovasti Rileyn hartioille katsoen samalla, miten mies reagoisi. "Saat." Riley vastasi lopulta, mutta Pilvi oli jo kiinni hänessä. 

 "Et tiedä, kuinka kauan oon odottanut tätä hetkeä." Pilvi sanoi intohimoisella äänellä katsoen Rileytä suoraan silmiin... 

 ... ja painoi sitten huulensa tämän huulille. Riley ei vastustellut, ei todellakaan.

Jonkin ajan kuluttua Pilvi lähti vaihtamaan arkivaatteet ylleen ja meni sitten vierashuoneeseen, siis omaan huoneeseensa. Hän katsoi kaunista huonetta ja istahti sitten tietokonetuolille antautuen sen upottavaan voimaan.

Hän oli onnensa kukkuloilla - hän oli uskaltanut vihdoin tehdä aloitteen, jota oli miettinyt jo kuukauden päivät asuessaan Austeneilla. Hän oli suudellut Rileytä. Vihdoinkin.

Vaikka Pilvi oli huippumalli ja töitä riitti joka illalle, hän halusi myös vakituisen päivätyön. Hän saikin internetissä tehtävän haastattelun välityksellä paikan elokuva-alalta, ja aloitti haaveilun elokuvatähdeksi nousemisesta. Hänellä oli siihen hyvät edellytykset, olihan hän tunnettu miltei kaikkialla kansi- ja mainoskuvien kauniina mallina.

Mallintyöt jatkuivat yhä - pääosin Rileyn kuvaamina. Pixpoxin toimitusjohtaja Naira Glebír oli enemmän kuin tyytyväinen Rileyn työskentelyyn, joten oli alkanut antaa tälle muitakin isoja keikkoja.

Riley pääsi siis kuvaamaan myös todellisia supermalleja, maailman joka kolkassa tunnettuja naisia.

"Tarvitsetteko apua, rouva Austen?" Pilvi kysyi Morganilta eräänä iltana tämän korjatessa perheen tiskikonetta äristen. "Ei kiitos, en tarvitse." hän sanoi mahdollisimman ystävällisellä äänellä saaden Pilvin lähtemään kohti yläkertaa.

"Mitä v*ttua täällä tapahtuu? Mitä sulla on päälläsi? Ja miksi täällä on näin punaista? Mitä helv.." 

... Riley sai siihen pian vastauksen.

Sinä yönä Pilvin hartainkin toive täyttyi, ja hän nukahti Rileyn viereen.

--

Kaupungin synkimmässä ja pahamaineisimmassa kolkassa, huonokuntoisessa ja räsyisessä kerrostaloasunnossa oli uusi asukas.

Luinen, pitkä nainen. Hän ei ollut normaali, Rileykin oli aistinut sen vampyyrin kyvyillään. Hän oli vampyyrien vihollinen.

---

Kuka tuo nainen on, ja mitä hän tahtoo? Miten Pilvin ja Rileyn orastava suhde etenee? Pysyykö entinen vampyyriperhe kunnossa? Seuraavaa osaa odotellessa. Muistakaahan kommentoida! (: