Muutaman päivän kuluttua Pilvi sai vieraita - vieraita poliisilaitokselta. Kaksi naispoliisia olivat tulleet kertomaan, että Riley oli kuollut raa'an murhan uhrina. Pilvi ei ollut osannut henkisesti varautua siihen, että Riley oli todella nyt poissa. Pilvi oli tähän saakka kuvitellut mielensä sopukoissa, että Riley vielä jonakin päivänä palaisi. Hän ei kuitenkaan palaisi, ei koskaan.

  

Vaikka Rileyn kuolema oli todella kova paikka koko perheelle, koviten se kosketti Pilviä. Hän hakikin lohtua erityisesti Vallusta - tämä muistutti niin paljon poikaansa. Vallu yritti rauhoitella naista parhaansa mukaan ja lupasi, että tämä saisi asua Austeneilla niin kauan kuin haluaisi. Tieto rauhoitti Pilviä hiukan, sillä hänen ei tarvitsisi alkaa etsiä uutta asuntoa kaiken tämän jälkeen.

Vasta muutaman päivän kuluttua Pilvi keräsi voimansa, nousi ylös sohvalta ja meni vierashuoneeseen. Hän katsoi huonetta ovelta ja näki silmissään sen päivän, kun oli ensi kertaa astunut huoneeseen matkalaukkujen kera.

Hän asteli ikkunan luo ja hipaisi ikkunankarmia kädellään. "Tämä on Rileyn maalaama." hän kuiskasi itselleen ja alkoi jälleen itkemään. "Minun Rileyni."

Nukkuminen vierashuoneessa tuntui mahdottomalta ajatukselta, joten Pilvi meni nukkumaan parisänkyyn. Sielläkään nukkuminen ei ottanut onnistuakseen - kaikki muistutti Rileystä. Hänen tuoksunsa oli yhä lakanoissa, yksi hänen hiuksensa tyynyllä. Tämä oli Pilville liian kova paikka - hän halusi vain jättää kaiken ja muuttaa kerrostaloon aloittaakseen täysin uuden elämän, ilman muistoja Rileystä. Sitä hän ei kuitenkaan kykenisi tekemään.

Kahta päivää ja kahtakymmentä raskaustestiä myöhemmin Pilvi suostui lopultakin uskomaan erään tosiasian - hän oli raskaana. Hän odotti sisällään Rileyn lasta.

Alkujärkytyksen jälkeen Pilvin suu vääntyi autuaaseen hymyyn - tätähän hän oli aina halunnut. Omaa lasta unelmiensa miehen kanssa. Eikö se ollut hänen unelmiensa täyttymys, eikö sen pitäisi tehdä hänen elämästään jälleen ihanaa?

Pilvi päätti, että työt saisivat jäädä raskausajaksi ja lähti toimittamaan työkonettaan alakerran vaatehuoneeseen. Samalla hän päätti myös, että jäisi äityislomalle hetimiten ja jatkaisi sitä ainakin muutaman vuoden, sillä hän halusi olla täyspäiväinen äiti lapselleen.

Samana iltana tuli aika kertoa uutisesta Morganille. Kyyneliin jälleen murtunut Pilvi haki sanoja kauan, kunnes lopulta löysi oikeat sanat. "Morgan, odotan lasta. Sinun pojallesi." hän sanoi ja puhkesi itkuun.

"Todellako? Sehän on upeaa!" Morgan huudahti innostuneena ja yritti itsekin hapuilla oikeanlaisia sanoja - niitä löytämättä.

"Pelkäsin jo, ettei suku pääse jatkumaan. Tiedätkö mitä, Pilvi?" hän sanoi ja jatkoi sitten. "Kannat sisälläsi Austeneiden 9. sukupolven perijää." 

"Hei, pikkuinen. Tervetuloa Austeneiden elämään."

---

Vaikka Pilvi oli päättänyt jättää työskentelyn kokonaan syrjään koko raskausajakseen, hän päätti kaivaa tietokoneensa jälleen esiin ja kirjoittaa muutaman tärkeän työsähköpostin valokuvaajille. Kun hän avasi sähköpostinsa, sinne oli saapunut 149 viestiä - muutamassa viikossa. Miltei jokainen sisälsi mallitarjouksen - toinen toistaan suuremman ja rahakkaamman.

Pilvi oli vakaasti päättänyt, ettei poseeraisi yhdellekään kameralle koko raskausaikanaan ja päättikin pitää tästä sopimuksesta kiinni. Hän oli tulikuuma alusvaatemalli, ei äidillinen ja rauhallinen kotiäiti. Ainakaan hän ei tahtonut antaa sitä kuvaa medialle.

Puolen vuoden kuluttua kauan odotettu synnytys käynnistyi, ja limusiini lähti viemään naista sairaalaan. Synnytys alkoi vierashuoneessa, ja kipeät muistot repivät jälleen Pilvin sydäntä - tämä huone oli täynnä muistoja.

Yli vuorokauden kestäneen synnytyksen jälkeen Pilvi ja lapset (kyllä, kaksoset) pääsivät vihdoin kotiin. Pilvi herkistyi jälleen huomatessaan, että yläkerran harrastehuoneesta oli kuoriutunut ihana lastenhuone Morganin sisustamana.

Ensin hän otti lastenvaunuista Olivia Austenin ja laski tämän kauniiseen kehtoon. Olivia on eksentrinen ja kaikesta kiinnostunut.

Seuraavaksi hän laski viereiseen kehtoon Chloe Austenin, joka on eksentrinen ja ulkoilmasim.

Laitettuaan tytöt nukkumaan ensi kertaa omiin kehtoihinsa Pilvin täytti suunnaton onnen tunne - hänellä oli nyt oma perhe. Siitä perheestä tosin puuttui hänen aviomiehensä, mutta juuri tällä hetkellä sekään ei laskenut Pilvin mielialaa merkittävästi. Nyt hänellä oli jotain, minkä vuoksi elää.

Yöt kuluivat tuttipullojen, huudon ja itkun merkeissä, mutta Pilvi pyrki nauttimaan näistä hetkistä niin paljoin kuin suinkaan kykeni. Hän nimittäin tiesi Olivian ja Chloen jäävän viimeisiksi lapsikseen, sillä hän ei halunnut lapsia kenenkään muun kuin Rileyn kanssa.

Morgan oli todella onnellinen lapsenlapsistaan - hän oli nyt mummo! Vaikka sana kuulostikin oudolta hänen suussaan, hän rakasti mummona olemista. Toisaalta... eikö hän voisi olla vaikka... mummi tai isoäiti? Ei, nekin kuulostivat liian vanhanaikaisilta!

Tuskailtuaan eri nimivaihtoehtojen kanssa Morgan juoksi portaat ylös ja otti Olivian syliinsä. "Morgan-mummun oma pikku nyytti." hän leperteli saaden pienen käärön kikattelemana onnellisena.

Yösyöttöjen helpottamiseksi Pilvi siirsi Vallun avustuksella sängyn tyttöjen huoneeseen. Näin yösyötötkin sujuisivat helpommin, eikä Morganin ja Vallun tarvitsisi enää auttaa tyttöjen yöllisessä hoitamisessa. Onneksi molemmat olivat melko helppoja hoidettavia, ja Pilvikin sai nukkua joka yö miltei 7 tuntia. 

Todella pian lasten tuli aika kasvaa! Morgan sai kunnian pidellä Oliviaa ja auttaa tämän seuraavaan ikävaiheeseen. Kukaan perheen aikuisista ei halunnut järjestää isoja syntymäpäiviä, joten juhlaa juhlittiin vain perhepiirissä.

Tässä kasvanut Chloe. Hänestä tuli todella suloinen tyttö!

Ja tässä Olivia ja ilme. :D

Muutaman päivän kuluttua Pilvi päätti, ettei jättäisi Oliviaa ja Chloea hetkeksikään valvomatta - hän oli lukenut liikaa niitä uutisia, jolloin pieni taapero oli karannut vanhempiensa "tarkan" silmän alta ja tippunut patoon tai jokeen. Vaikka Pilvi tiesi, että koti oli tehty lapsille todella turvalliseksi (Pilvi oli soittanut remonttimiehet paikalle ja käskenyt heidän muuttaa kaikki pistorasiat lapsilukollisiksi, asentaa portaisiin portit ja asentaa palo- sekä murtohälyttimet talon kaikkiin huoneisiin), mutta pelkäsi kuitenkin menettävänsä jomman kumman lapsensa.

Chloe viihtyi hyvin palikkalaatikon äärellä - oli hauskaa koittaa tunkea palikoita hassunmuotoisiin reikiin. Tästä lapsesta ei tule ruudinkeksijää.

Olivia oli huomattavasti siskoaan rauhallisempi - hän saattoi keskellä kirkasta päivää vaatia päästä kehtoonsa ja ottaa päiväunet siskon leikkiessä innokkaana palikkalaatikolla. Pilvi oli joskus huolissaan tästä - oliko Olivia aivan kunnossa?

Päivät kuluivat omalla painollaan lasten kanssa leikkiessä ja uusia taitoja opetellessa. Pilvi kuitenkin tiesi, että muutaman vuoden päästä Olivian ja Chloen oli jo aika astua koulutielle ja miettikin, mitä tekisi sitten. Jäisikö hän kotiin ja jatkaisi mallintöitään, vai jatkaisiko hän päivätöitään?

"Täytyisi varmaan ostaa laastareita, jos pikku vesselit loukkaavat itsensä." Vallu sanoi ruokapöydässä.
"Tosiaan, ne taitavat olla loppu. Voin kipaista kaupassa." Pilvi sanoi ja vei lautasensa jääkaappiin. Juuri tätä hän oli kaivannut! Hetkinen? Oliko hän kaivannut pääsyä ruokakauppaan ostamaan muumilaastareita? Kuinka tylsäksi ja värittömäksi hänen elämänsä oli muuttunut?

Morgan oli nykyään aina väsynyt ja jaksoi vain juuri ja juuri huolehtia tytöistä silloin, kun Pilvi oli kaupassa tai hoitamassa puutarhaa.

Illalla ennen nukkumaanmenoaikaa tytöt leikkivät mielellään palikoilla ja piirtelivät "upeita" taideteoksia liiduilla. Pilvistä tätä oli varsin hauska seurata, ja hän menikin usein mukaan piirtämään.

Kun tytöt olivat kasvaneet taaperoiksi, alkoivat yötkin rauhoittua. Kun nukkumaanmenoaika puoli yhdeksältä koitti, tytöt menivät hymyissä suin kehtoihinsa ja nukahtivat miltei heti touhukkaan päivän seurauksena.

Pilvin mallintyöt jatkuivat yhä. Hänestä tuntui kuitenkin pahalta, sillä hänen vakiokuvaajansa - Riley - ei ollut enää kuvaamassa häntä vaan hän sai "tyytyä" muihin ammattikuvaajiin. Se tuntui kuitenkin todella pahalta ja ikävä musersikin hänen sydäntään hetki hetkeltä enemmän hänen katsoessaan kuvaajaa työnsä touhussa. Tässä huoneessa Riley oli kuvannut häntä ensimmäistä kertaa.

Seniltaisten kuvausten päätyttyä Pilvin oli pakko mennä lastenhuoneeseen, ottaa Chloe syliinsä ja halata tätä. "Äiti rakastaa Chloea." hän kuiskasi tyttönsä korvaan tämän väläyttäessä kasvoilleen kauniin, ymmärtäväisen hymyn. "Ät."

Aamun valjetessa Pilvi kävi herättämässä lapset ja antamassa heille aamupalaksi persikkapuuroa sekä sen lisäksi nokkamukillisen maitoa. Lasten syötyä hän tiskasi astiat, kuivasi ne ja meni sitten viettämään aikaansa lasten kanssa.

Rileyn paikka tuntui yhä tyhjältä - oli outoa nukkua, koska toinen puoli oli niin kevyt - sen olisi täytynyt painua edes hiukan. Pilvi suunnitteli jo villeimmissä mielikuvissaan laittavansa viereensä pesukoneen tai naulakon, mutta päätti että siirtyisi nukkumaan sängyn keskelle, ei toiseen laitaan. Ongelma ratkaistu.

Viikon kuluttua Pilvin pelkäämä aika koitti - tyttöjen oli aika kasvaa kouluikään. Syntymäpäivät päätettiin jälleen viettää vain perheen kesken, ja isot juhlat pidettäisiin vasta tyttöjen kasvaessa teineiksi.

  

Kesken juhlien toisen syntymäpäiväkakun yksi kynttilä kaatui, ja se sytytti puisen pöydän palamaan!

---

Onnistuuko tyttöjen kasvu tulipalosta huolimatta? Miltä he näyttävät lapsina? Seuraavaa osaa odotellessa (: Tämä osa oli todella perhepainotteinen, mutten aikonutkaan kehitellä siihen mitään sen kummempaa. Kommenttia vaan tulemaan, niiden avulla saa puhtia uusien osien tekoon (: