Tässä se tulee, Austeneiden 33. osa! Hui, enään muutama osa jäljellä. No, vielä ei kannata surra - muutama osa odottaa vielä tekijäänsä! Anteeksi pienestä tauosta, nyt päivitystahdin pitäisi taas jatkua normaaliin tapaan :) Lukemisen iloa kaikille! Muistattehan kommentoida, sillä lisäpuhti tarinan tekoon olisi varsinkin nyt enemmän kuin tarpeen!

--- 

Aloitetaan taloesittelyllä! Tässä keittiö...

... ja tässä sitä vastapäätä samassa tilassa sijaitseva oleskelutila/olohuone.

Tässä Pilvin makuuhuone. Tyttöjen huoneesta ei valitettavasti ole kuvaa ja yläkerta on vielä toistaiseksi tyhjillään (:

Ensimmäisenä taloon sisälle astui Chloe. Hän pysähtyi ovelle ja katsoi sitten ihastuneena uuden kotinsa keittiötä ja olohuonetta. Samalla hetkellä hän tunsi sisälleen syttyvän ilon pilkahduksen. Tämä oli nyt hänen uusi kotinsa, uusi alku hänen elämälleen.

Koko perhe oli käsittämättömän onnellinen uudesta talosta, ja he kaikki kuljeskelivat ympäriinsä typerä hymy huulillaan. Täällä kelpaisi tosiaan asua vuosi jos toinenkin, toivon mukaan mahdollisimman kauan.

Alkuhuuman mentyä ohi Pilvi päätti lähteä lenkille pitääkseen itsensä mallin mitoissa. Hän oli alkanut huolestua nähdessään vaa'an näyttävän muutamaa kiloa enemmän kuin aikaisemmin, ja päättikin aloittaa tiukan kuntokuurin säilyttääkseen asemansa maailman tunnetuimpien mallien joukossa.

Hän juoksi miltei koko kaupungin ympäri maisemia ihaillen. Täällä Englannissa oli paljon kauniimpaa kuin hänen synnyinmaassaan - kaikki tuntui olevan moninverroin ihmeellisempää ja kotoisampaa. Hän ei olisi ikinä uskonut, että olisi joku päivä muuttanut työnsä perässä kokonaan toiselle mantereelle perheensä kanssa. Ei ikipäivänä.

Samaan aikaan tytöt kuluttivat kesäloman viimeistä viikonloppua porealtaassa loikoillen. He juttelivat keskenään ja kehuivat kilpaa pihan takaa avautuvaa, vuoristoista metsämaisemaa joka tuntui peittävän koko horisontin.

"Sua ihan selvästi painaa joku.. etkö tykkää tästä talosta vai mikä on vialla?" Chloe kysyi sisareltaan huolestuneella äänellä. Hän oli huomannut, että sisko oli alkanut käyttäytyä kummallisesti muuton jälkeisinä päivinä.

"On tää talo kiva." Olivia sanoi hieman hämmentyneenä. "Mua vaan pelottaa, oonko tässäkin koulussa samanlainen hylkiö kun vanhassakin." hän huokaisi ja painoi katseensa alas rauhoittaviin poreisiin ja vedestä kohoavaan, lämpimään höyryyn.

"Voi sua. Kyllä sä saat kavereita, usko pois!" Chloe sanoi koittaen kuulostaa mahdollisimman pirteältä ja rohkaisevalta. "Älä tollasia murehdi. Lupaan, etten enää koskaan käänny sua vastaan. Ihan oikeesti. Me ollaan yhtä perhettä ja näytetään se ylpeinä koulussa. Mä en häpee sua, en oo koskaan hävennykkää."

 

Chloe ja siskonsa sanoista hieman rentoutunut Olivia ja katsoivat pöydälle ilmestyneitä, äitinsä luultavasti työetuina saamia kauneudenhoitotuotteita. "Vau." Chloe mietiskeli ääneen ja siemaisi sitten hieman omasta vesidrinkistään. "Tiedätkö kuinka kalliita ton merkkiset rasvat on? Kuka noi on ostanu!"

Kun rasvoja oli testailtu ja päivä oli kääntymässä illaksi, Chloe ehdotti että hän voisi viedä Olivian paikalliseen puistoon iltakävelylle. Olivia suostui ilomielin, sillä halusi itsekin nähdä uusia kotikulmiaan. Illasta tulisi varmasti mukava.

Tyttöjen kävely päättyi leikkipuistoon, ennen kuin oli ehtinyt kunnolla edes alkaa. "Tuu nyt liukumaan, pitkästä aikaa! Ollaan leikitty liukumäessä viimeksi ihan kakaroina!" Chloe kirkaisi ja lähti sitten liukumaan alas ruosteista liukumäkeä. "Hei älä yritä kiljua, näetkö ton etanan mikä pyrkii sun ohi?" Olivia sanoi sarkastisella äänensävyllä ja puhkesi nauruun. Vapautuneeseen, rentoon nauruun - pitkästä aikaa.

"Mulla on tosi kivaa. Kiitos kaikesta, oikeasti." Olivia sanoi Chloelle katsoen tätä onnellisena. "Oon jo antanu sulle anteeksi kaikki ne jutut, mitä edellisessä kodissa tapahtui. Eiks nyt olis aika alottaa ihan alusta? Puhtaalta pöydältä?" hän kysyi siskoltaan saaden tämän suupielet kaartumaan pieneen hymyyn. "Sovittu." Chloe sanoi ja halasi Oliviaa pitkään ja hartaasti.

Kotona Morgan tutustui uuteen kotiinsa pelaamalla videopelejä. Tapa sekin? Ilmeisesti.

Pilvi taas ei saanut pidettyä itseään erossa keittiöstä, joten päätti alkaa kokkaamaan iltapalaa kellon lyödessä 10. Hän nautti hiljaisuudesta, jonka uusi talo oli tuonut mukanaan - Morgan kuunteli pelin ääniä langattomilla kuulokkeilla ja tytöt olivat yhä ulkona. Hänkin tunsi, että tästä muutosta alkaisi uusi elämä. Mikään ei enää muistuttanut Rileystä - hänen ei enää tarvinnut kärsiä nähdessään entisen miehensä sukan sängyn alla tai tämän lempikirjan kirjahyllyn pölyttyneimmässä nurkassa. Tätä ajateltuaan Pilvi kuitenkin puhkesi jälleen itkuun, ne olivat kaipuun kyyneleitä. Ne kyyneleet juoksivat nyt kilpaa Pilvin tasaisella, virheettömällä poskella märkinä ja kylminä. Niille ei tulisi koskaan loppua.

Tytöt tulivat kotiin puoli yhdeltätoista - rättiväsyneinä. He suuntasivatkin suoraan uuteen makuuhuoneeseensa ja painoivat päänsä tyynyihin. Molemmat kuitenkin kääntyilivät sängyissään pitkälle yöhön, sillä uudessa talossa oli ensin vaikea nukkua.

Koko loppuillan mietittyään Pilvi oli vihdoin ainakin osittain hyväksynyt sen tosiasian, ettei Riley tosiaan palaisi enää koskaan maan päälle. Hänen täytyisi vain sinnitellä tässä maailmassa vielä muutamia vuosikymmeniä ja lähteä sitten pois Rileyn luokse. Ajatus tästä kuulosti kohtuulliselta, joten sinä yönä hän nukahti kohtalaisen tyytyväisenä oloonsa. Ei enää pitkään.

Aamulla Olivia meni juttelemaan äidilleen pirteä virnistys huulillaan. "Miten lähdit malliksi?" hän töksäytti saaden Pilvin leukaluun sijoiltaan. "Haluaisin vain tietää." hän jatkoi sitten saaden äitinsä suun kaartumaan leveään hymyyn.

"Niin, malliksi. No, minut bongattiin kadulta ja lähetettiin mallitoimistoon, josta sain ensimmäisen työkeikkani. Siitä se maine sitten pääsi hieman leviämään." Pilvi sanoi hieman-sanaa korostaen. Olivia nauroi hyväntuulisesti ja sai Pilvinkin nauramaan. "Tosiaan, oliko sinulla joku takaa-ajatus?"

 

"Ei kummempia, kunhan mietin olisiko minussa ainesta malliksi. Vaikka hiusmalliksi." Olivia sanoi ja alkoi hymyillä luomalleen mielikuvalle - hän istui Havaijilla komeiden miesmallien ympäröimänä, jotka kilvan yrittivät tarjota hänelle yhä maukkaampia drinkkejä ja hedelmiä. Vasta Pilvin tirskahdus sai hänet laskeutumaan takaisin maanpinnalle. "Totta kai, sinussa on ainesta malliksi. Voisin pyytää muutamaa työkaveria meille joku päivä juttelemaan kanssasi." Pilvi vastasi ja iski silmää. Olivia naurahti, sillä oli koko ajan tiennyt että Pilvi tekisi hänen suurimmasta haaveestaan totta. Suhteilla.

Samana lauantaiaamuna tuli Pilvin aika kasvaa nuoresta aikuisesta aikuiseksi. Hän puhalsi kakun kynttilät tyytyväisenä - hän oli askelta lähempänä Rileyn kohtaamista.

Tyttöjen päivä kului ulkona läksyjä tehden. Päivä oli kaunis, mutta armoton läksypino odotti tekijäänsä, joten he päättivät yhdistää sekä auringosta nauttimisen että läksyjen teon.

 

Ilta-auringon viimeisien säteiden lomassa Olivian puhelin soi. Soittaja oli Sam, poika Olivian luokalta.
"Moi, Olivia. Ajattelin, että haluaisit ehkä tutustua kaupunkiin mun kanssa. Tai siis vaikka käydä syömässä. Kuulostanpa tyhmältä, tarkoitan siis..."
"Tottakai lähden sun kanssa tre.. tutustumaan kaupunkiin! Siitä tulee varmaa kivaa. Moneltako?" Olivia vastasi ennen kuin Sam oli saanut sanottua asiaansa loppuun.
"Ajattelin vaikka kahdeksalta rannalla. Siellä kauimmaisella." Sam sanoi ja sulki sitten puhelimen. Tosin - sulki sen hieman liian myöhään, sillä Olivia ehti vielä kuulla hänen riemunhuutonsa.

 

"Oletko lähdössä johonkin?" Pilvi kysyi Olivialta tämän ollessa vessassa laittautumassa. "Joo, yksi poika meidän luokalta pyysi mua rannalle kanssaan." Olivia vastasi suu korvissa ja jatkoi laittautumistaan keskittyneen oloisena välttyäkseen ylimääräisiltä uteluilta.

 

Taksin kurvatessa pihaan Sam istui odottamassa Oliviaa. Hän oli varannut tilaa viereensä ja peittänyt kostean puupenkin takillaan, etteivät Olivian housut pääsisi kastumaan.

 

"Moi. Kiva nähdä." Olivia hymyili avoimesti saaden Saminkin hymyilemään. "Niin on." tämä sanoi ja osoitti kädellään märkää, yökasteen kastelemaa puupenkkiä.

Illan kuluessa Olivia huomasi, että Sam vaikutti niin tylsältä ja yksitoikkoiselta ihmiseltä, että hän alkoi miettiä mielessään pakokeinoja. Hetken päästä hän sai loistoidean. "Mun tuli vähän huono olo, haluaisin kotiin." Olivia sanoi surkeimmalla ja säälittävimmällä äänellä minkä osasi. Sam sanoi, että tilaisi tytölle taksin ja tuli halaamaan tätä. "Heh.. tosiaan.. harmi kun ilta päättyy näin!" Olivia sanoi halatessaan Samia ja yritti kuulostaa mahdollisimman aidolta ja surulliselta.

Olivian saavuttua pihalle Pilvi oli juuri viemässä roskia. "Äiti, tein elämäni ensimmäisen katoamistempun!" Olivia nauroi hysteerisenä saaden äitinsäkin nauramaan kuin teini-ikäinen. "Mä...en... enää... jaksanut.... kuunnella...... sitä......" Olivia sai ulvottua naurunsa lomasta, tosin Pilvi ei saanut siitä mitään selvää, nauroi vain mukana.

Samaan aikaan Chloe oli jo mennyt nukkumaan. Kuullessaan sisarensa ja äitinsä hysteerisen naurun ulkoa hänen sisälleen tulvahti hylätyksi tulemisen tunne. Miksei Pilvillä ollut ikinä niin hauskaa Chloen seurassa? Sinä iltana uni ei tullut - Chloe mietti elämänsä jokaista tähänastista vaihetta ja hetkeä tarkkaan. Oliko hän tehnyt jotain väärin? Miksei hänkin voinut saada treffikutsuja? Tai miksei hänkin voinut saada äitiään nauramaan yhtä vapautuneesti?

Ulkona Olivia istahti rantatuoliin ja ummisti silmänsä. Yö oli rauhallinen - kuului vain satunnaista, hiljaista autojen ääntä sekä pöllön rauhoittavaa huhuilua. Jossain kaukana kohisi myös joki, mutta sen äänen pystyi kuulemaan vain yön hiljaisuudessa. Yössä oli jotain taianomaista, jotain yliluonnollista. Olivia makasi ohuessa kesämekossa illan viilentämän, kostean rantatuolin päällä kuunnellen yön ääniä, kaupungin unta...

Kierittyään sängyssä useamman tunnin Chloe päätti luovuttaa ja lähteä tekemään jotakin sängyssä levottomana makoilua hyödyllisempää. Hän suuntasi pyykkihuoneeseen ja laittoi pyykkikorissa olleet likaiset vaatteet pesukoneeseen. Sen jälkeen hän tyhjensi kuivausrummun ja viikkasi kaikki vaatteet tarpeettomankin tarkasti. Sen tehtyään hän pesi peilit ja lasitiilet kahdesti ja vei omat puhtaat pyykkinsä omaan huoneeseensa. Kaiken tämän jälkeen ikävät ajatukset alkoivat pikkuhiljaa huuhtoutua hänen mielestään, ja hän sai viimein unta.

      

Aamulla Olivia heräsi kirkkaaseen, lämpimään auringonpaisteeseen. Hän oli kuin olikin nukahtanut rantatuoliin, jossa oli illalla kuunnellut yötä. Olivia oli loistavalla tuulella - aamu oli kuuma ja aurinko korkealla, joten päivästä tulisi todella lämmin. Kaikki läksyt oli tehty jo perjantaina, ja hän päättikin viettää koko päivän tässä ihanassa ulkoilmassa.

Miltei unettomasta yöstä huolimatta Chloenkin aamu käynnistyi melko positiivisissa tunnelmissa. Hän oli unohtanut iltaisen alakuloisuutensa ja päättikin mennä siskonsa kanssa ulos heti aamupalan syötyään. Aamulla oli vielä mukavan viileää, joten ulkona ei toistaiseksi ollut tukalan kuuma.

Iltapäivällä ottaessaan yöllisiä pyykkejä pois koneesta Chloe sai idean - hän halusi pitää kotibileet. Hän oli kuullut äitinsä suunnittelevan virkistysviikonloppua itselleen ja Morganille, joten talo olisi tyhjillään ensi viikonloppuna. Chloe alkoi oitis järjestelemään asioita ja kutsumaan tuttujaan. Vielä pitäisi kertoa Olivialle ja saada tämä mukaan...

"Morgan, ajattelin että voisimme lähteä virkistäytymään ensi viikonlopuksi paikalliseen kylpylään! Tiedäthän, hierontoja ja porealtassa makoilua.." Pilvi aloitti ja huomasi Morganin koko ajan levenevän hymyn. "Lähden totta kai, ihana idea!" hän hihkaisi ja kiitti tytärtään oivallisesta ideasta. Huippukirurgin elämä oli kiireistä, ja hän todella halusi unohtaa työkiireensä edes hetkeksi.

"Hei mä pidän bileet ensi viikonloppuna. Että hankithan jotain kivaa ja aika pientä päällepantavaa?" Chloe aloitti, ja pilasi oitis Olivian hyväntuulisuuden. "Et oo tosissas?" hän kysyi saaden vastauksekseen rohkaisevan ja innostuneen nyökkäyksen Chloelta. "Oon enemmän kun tosissani."

"ETKÄ! Siis... nuorten juominen on iso ongelma ja terveydelle vaarallista ja....." Olivia alkoi huutaa, mutta sai vastauksekseen vain vihaisen mulkaisun siskoltaan. "Tiesinhän mä, ettei susta ole mihinkään mikä rikkoo edes yhtä pientä lakia." Chloe sanoi ivalliseen sävyyn ja jätti siskonsa pihalle. Pohjimmiltaan hän tiesi, että Olivia suostuisi viikon aikana. Ei Olivia jättäisi siskoaan yksin humalaisten keskelle ilman valvontaa.

Viikko kului nopeasti, ja perjantai-iltapäivänä koulun jälkeen laittautuminen ja valmistautuminen alkoi. Chloe oli käynyt ostamassa uuden mekon, ja yritti epätoivoisesti etsiä siskolleen jotain päällepantavaa.

"Joo, tulkaa kuuden maissa." Chloe virkkoi puhelimeen ja katkaisi sitten puhelun toisensa perään. Kaikki olisivat tulossa, illasta oli tulossa ikimuistoinen!

"Hyvin se menee, älä oo noin paniikissa. Laita lisää meikkiä." Chloe sanoi Olivialle tyttöjen ollessa vessassa juuri ennen ensimmäisten vieraiden tuloa. "Hei mua oikeesti epäilyttää tää touhu, enkö vois lähtee pois?" Olivia aneli saaden jälleen vastaukseksi vihaisen murahduksen. "Et kyllä lähe mihinkään!" Chloe vastasi ja jatkoi laittautumistaan.

Chloe oli saanut hankittua baaritiskejä ja drinkkiaineksia kavereiltaan ja tutuiltaan, ja muuten käyttämättömään ja lähinnä varastotilana toimivaan yläkertaan pystytettiin kotitekoinen baari. "Puretaan tää huomenna, että saan palautettua nää viimeistään tiistaiks. Ja tietenkään äiti ei saa tietää." Chloe sanoi saaden Olivian olon yhä epävarmemmaksi ja inhottavammaksi.

"Eikai mun nyt oikeesti oo pakko maistaa?" Olivia kysyi. "Älä oo mikää nynny!" Chloe nauroi ivallisesti ja kaatoi itselleen lisää juomaa. Painostuksen alla Olivia laittoi lasin huulilleen.

---

Mitä juhlissa tapahtuu? Sujuvatko ne hyvin? Miltä tytöt näyttävät nuorina aikuisina ja kumpi saa kunnian synnyttää 10. sukupolven ensimmäisen jäsenen? Se selviää ensi osassa!