Tervetuloa lukemaan 16. osaa! Tämän osan pitäisi olla hieman toiminnallisempi kuin edelliset osat, mutta ensi osaankin riittää aimo annos tapahtumia, jotka alkavat tässä osassa.. Minulla on ongelmia sukupuun kanssa, joten en valitettavasti voi julkaista sitä vielä tämänkään osan yhteydessä. Yritän kuitenkin saada sen ensi osaan! Nyt tämän osan kimppuun, nautinnollisia lukuhetkiä ;) 

---

 

Marysta tuli todella kaunis, aivan äitinsä näköinen teini. Hän sai uudeksi luonteenpiirteekseen työnarkomaanin, eikä hän siitä syystä malttanut odottaa lukion ja sen kautta alati kasvavien läksypinojen parissa vietettyjä aikoja.

Marcus oli Maryn vanhenemisen jälkeen haikeilla mielin. Hän oli varma, että nyt kun tyttö oli jo teini-ikäinen, hänen juttunsa kävisivät liian "vanhanaikaisiksi" ja typeriksi. Hän kävi lainaamassa kirjastosta pinon teini-ikää käsitteleviä kirjoja, ja yritti kaikin keinoin päästä sisälle nykynuorison maailmaan.

Muutaman illan lukutuokioiden jälkeen Marcus meni testaamaan oppejaan Maryyn. "Muistathan pysyä erossa hampurilaisista, niin pojat tykkää." Mary lähinnä naurahti isoisänsä puheille, eikä Marcuksen onneksi alkanut vuodattamaan saarnaa siitä, kuinka vanhanaikainen ja ylitsepääsemättömän typerän ukin kohtalo olikaan hänelle määrännyt.

Melania loisti urallaan, ja saikin kovan uurastuksen ja työnteon jälkeen eräänä päivänä kuulla ilouutisen - hän yleni vihdoin astronautiksi, uransa huipulle! Hän oli yhtä hymyä koko kotimatkan ajan - täältä tulee Melania, kaupungin paras ja ainoa astronautti!

Mary sai illalla puhelun luokkalaiseltaan Tomas Tiukkalalta, joka pyysi Marya kanssaan ulos syömään. Mary oli aivan innoissaan ensimmäisistä treffeistään, ja lähti sinne muutaman tunnin pynttäytymisen jälkeen Zafrinan moottoripyörällä, jolla sai nyt ikänsä puolesta ajaa. Hän tunsi ensi kertaa olonsa vapaaksi ja itsenäiseksi. Suorastaan hurmioituneeksi.

Tomas oli Marylle positiivinen yllätys, vaikkakin pojan kummallinen asuvalinta sekä hiustyyli herättivät hänessä sekä kummastusta että kysymyksiä. Hän ei kuitenkaan halunnut tuomita poikaa heti, vaan istuutui alas ja alkoi syödä tämän tarjoamaa illallista.

"Kiitos, kun toit mut illalliselle, Tomas. Mulla oli tosi hauskaa. Otetaanko joskus uudestaan?" Mary kysyi tunnin kuluttua.
"Totta kai, enemmän ku mielellään!" Tomas huudahti, ja katosi sitten yön pimeyteen jättäen taakseen Maryn ihailevine katseineen. Hän huomasikin olevansa ihastunut tuohon poikaan.. tunnin jälkeen. Hän päätti, ettei tämä todellakaan jäisi tähän.

Aamun sarastaessa Marcus lähti aamulenkille, mutta pysähtyi mittaamaan sykettään erään ökytalon pihamaalle. Pian hän huomasi etuvasemmalla roskapöntön, josta varmasti löytyisi roppakaupalla mehukkaita jutunaiheita, joten hän avasi kannen ja alkoi tonkia.

Zafrina oli tehnyt uskomattoman löydön - hän oli löytänyt isoisoäitinsä Tanya Austenin päiväkirjan siivotessaan kellaria, ja oli ikään kuin "vahingossa" avannut sen ja lukenut siihen kirjoitettuja merkintöjä. Kirja oli pölyttynyt ja kellastunut, mutta käsialasta sai hyvin selvää - siellä kerrottiin haamuista. Hyvännäköisistä haamuista. Zafrinan ensireaktio oli häpeä - hän kuvitteli, että Tanya oli ollut sekopää, mutta lopulta oli täysin varma, että haamuja todellakin oli olemassa. Hän ei ottanut huomioon, että tuolloin Austenin suku oli asunut Sunset Valleyssa, vaan lähti Twinbrookin hautausmaalle.

Kun mitään ei näkynyt, Zafrina päätti mennä kalastamaan hautausmaan lammelle, mutta yht'äkkiä taivas pimeni ja siellä näkyi pieni, oranssi pallo...

Pian aivan Zafrinan viereen iskeytyi suuri meteoriitti. Hän ei ensin tajunnut koko asiaa, mutta vihdoin nipistettyään itseään 14 kertaa hän meni katsomaan tuota omituista kivikasaa lähempää, ja alkoi pian virittää sitä moottoripyöränsä kyytiin unohtaen haamut.

Hän ei tehnyt turhaa työtä - Zafrina vei meteoriitin tutkimuskeskukseen ja sai siitä hyvästä muhkean rahapalkkion! Seuraavana aamuna hän miettikin aamupalaa syödessään, kuinka hyvä tuuri hänellä oli käynyt. Rahallehan olisi aina käyttöä...

Mary oli ilmeisesti melko epätoivoinen poikien suhteen ja kaipasi kokeiluja, joten kutsui luokkatoverinsa Tahvon kyläilemään. Toivon totisesti, ettei Mary ole tosissaan.

Zafrina oli nopeasti kyllästyvää sorttia, ja halusi jälleen kerran vaihtaa ammattia. Tällä kertaa hän päätti pysyä valitsemassaan ammatissa melko kauan, ja löysikin sopivan työpaikan.. haamunmetsästäjänä. Et ole tosissasi. Tanyan päiväkirjamerkinnät taisivat tosiaan tehdä Zafrinaan lähtemättömän vaikutuksen.

Muutaman viikon päästä eräänä lauantai-iltana Mary kutsui ihastuksensa Tomaksen luokseen kyläilemään. Kun tämä vihdoin saapui Austeneiden pihamaalle, Mary mykistyi - hän ei ollut muistanutkaan, kuinka hyvännäköinen poika Tomas todellisuudessa olikaan.

Niinhän siinä kävi, että bikineissä oleva Mary päätti hetken flirttailun jälkeen vaihtaa ensisuudelmansa Tomaksen kanssa, eikä tämä pistänyt sitä pahakseen. Hetki oli romanttinen, ja molemmat nauttivat toistensa läsnäolosta enemmän kuin olivat kuvitelleetkaan.

"Tomas... voisinko koittaa tehä sulle sellasen.. muodonmuutosen! Oon siinä ihan hyvä, luottaisit nyt muhun.."
Epäluuloinen Tomas antoi ihastukselleen vapaat kädet, sillä halusi luottaa tähän...

Tunnin uurastuksen jälkeen pitkä työ palkittiin.. todellakin! Tomaksesta kuoriutui luultavasti planeetan komein teinipoika.

Mary oli niin haltioissaan Tomaksesta, ettei vielä tämän lähdettyäkään saanut unta. Niinpä hän päätti testata uutta keksijänpöytäänsä, ja pitikin keksimisestä enemmän kuin oli aluksi kuvitellut. Muutaman tunnin kuluttua hän menikin nukkumaan onnellisena mutta rättiväsyneenä - keksiminen vei tosiaan veronsa.

Austeneiden pihalla oli alkanut hiippailla toinen toistaan oudompaa väkeä vähän väliä. Erityisesti Melania oli tästä huolissaan, mutta kerrottuaan asiasta Marcukselle hän rauhoittui aina. Hän totesi itsekin, että omisti vain hieman liian vilkkaan mielikuvituksen sekä liikaa aikaa television poliisisarjojen tuijotukselle.

Seuraavana päivänä Zafrina sai tunnin välein puheluita, joissa nauhalle nauhoitettu naisääni lauloi pelottavan kuuloista sävelmää. Lopulta Zafrina ei enää vastannut kyseisestä numerosta tuleviin puheluihin. Hänen rohkeutensa ei riittänyt.

"Ukki.. kun Tahvo taas tulee, voisitko vaikka häätää sen tai jotain? En kestä sitä enää, se on joku maailman järkyttävin poika!"

Iltapäivällä miltei heti koulun jälkeen Mary sai kuumeisesti odottamansa puhelun - Tomakselta, joka pyysi saada tulla kylään Maryn luokse. Tämä tietenkin suostui, ja meni heti hinkkaamaan hampaitaan ja pynttäytymään.

Mary suli nähdessään Tomaksen - hän muuttui joka kerralla komeammaksi ja komeammaksi! Nuori pari, joka oli juuri alkanut seurustella, meni television ääreen viettämään yhteistä iltaa toistensa seurassa - ilman merkkiäkään stressistä tai huolesta.

Zafrina oli huomannut viimeaikoina, että Tomaksessa oli todellakin jotain outoa. Hän ei tiennyt mitä, mutta hän tunsi sisimmässään, että pojassa oli jotain outoa.

Kun Melania viikon kuluttua jälleen näki omituisen oloisen naisen pihalla, joka tähysteli talolle päin, hän päätti mennä tekemään asialle jotakin.

"Voisitko kertoa, mitä ihmettä on tekeillä?! Miksi ihmeessä hiippailette pihallamme?!" Melania huusi hermostuneesti.
"Voi nainen, sen kun tietäisitte.." salaperäinen nainen vastasi tyynen viileästi ja lähti hiippailemaan talosta poispäin.

Melania oli saanut tarpeekseen näistä salaperäisistä hiippareista, ja päätti mennä tekemään poliisilaitokselle jonkinlaisen ilmoituksen häiriköistä. Hän sai kuitenkin vastauksen, ettei poliisi puuttuisi tapaukseen ennen kuin heillä olisi riittävästi todisteita asian tiimoilta.

Illalla Mary kutsui Tomaksen yökylään luokseen, ja nuoret viettivätkin romantiikantäytteisen illan romanttista komediaa katsellen ja musiikkia kuunnellen. Mary oli umpirakastunut. Joka solullaan.

Illan tullen Melania passitti Tomaksen nukkumaan talon vierashuoneeseen. Mary suuttui isoäidilleen tämän tekemästä päätöksestä, eikä suostunut puhumaan hänelle moneen viikkoon sanaakaan tapahtuneen jälkeen. Tomas kuitenkin hyväksyi kohtalonsa nöyrästi, ja nukahti onnellisena mutta väsyneenä.

Mary oli edelleen enemmän kuin innostunut keksimisestä, eikä saanut pidettyä itseään irti keksijänpöydästä, joka tarjosi hänen viikonloppuihinsa älykästä ajanvietettä.

Mary oli kuullut, että Twinbrookin kaatopaikalta löytäisi yhtä sun toista hyödyllistä tavaraa uusiin keksintöihin, joten hän lähti sinne uudella, sinisellä skootterillaan. Zafrina oli ostanut sen tyttärelleen sen takia, ettei tämän enää tarvitsisi lainata äitinsä vaarallista moottoripyörää liikkuessaan kaupungilla.

 

Sillä välin koko muu Austeneiden suku tenttasi Tomas-rukkaa, joka ei kuitenkaan näyttänyt hermostuvan, vaan vastaili kaikkiin kysymyksiin ja muihinkin puheenaiheisiin tyynen rauhallisesti ja hyvällä maulla. Halusihan hän jättää itsestään hyvän ja asiantuntevan kuvan tyttöystävänsä perheelle.

Zafrina tunsi öisin omassa huoneessaan itsensä kovin yksinäiseksi, joten päätti laittaa akvaarioonsa itse onkimansa enkelikalan, joka sai nimekseen Arto. Kaikkien harmiksi Arto kuitenkin kuoli pian tulonsa jälkeen, ilmeisesti jonkin taudin heikentämänä.

Sinä iltana Melania tunsi olonsa ihmeen kevyeksi, ja ymmärsi, että hänen maanpäällinen aikansa oli tullut tiensä päähän...

Murtunut Marcus ei voinut uskoa tapahtumaa todeksi - oliko hänen.. vaimonsa.. todellakin kuollut? Eikö hän ollut enää täällä?

Kun Zafrina kuuli tapaahtuneesta aamulla, hän lamaantui täysin ja jämähti paikoilleen. Hän ei räpytellyt silmiään eikä reagoinut mihinkään. Hän kykeni vain vuodattamaan silmistään kyyneleitä, jotka osoittivat hänen kaipuutaan äitiään kohtaan.

Lepää rauhassa, Melania Austen.

Seuraavana päivänä murtunut Mary sai kutsun parhaan ystävänsä Seidin luoksi. Hän ei tohtinut kieltäytyä, vaan päätti vain yrittää vain jaksaa koko päivän - ainakin jotenkuten.

Hetken Seidillä oltuaan hän ei enää kyennyt pidättelemään suruaan, vaan purskahti itkuun ystävänsä olkapäätä vasten. Seidi ymmärsi kaverinsa tunteman tuskan, ja oli todella pahoillaan hänen puolestaan. Mary tunsi, että oli väärin, kun Seidi joutui olemaan osallisena hänen suruaan, mutta tämä vakuutti ettei se haittaa.

Muutaman kuukauden kuluttua suru oli jo väistynyt ja aika oli kullannut muistot. Näissä tunnelmissa myös Zafrinan oli aika aikuistua ja jättää nuoren aikuisen elämä taakseen monine vaiheineen ja epäonnistumisineen.

Kesken syntymäpäiväjuhlien Marcuksen puhelin soi kiivaasti.
"Marcus Austen."
"Aika on nyt kypsä. Pitäkää varanne." naisääni varoitti puhelimen toisessa päässä.

---

Mitä salaperäinen soittaja haluaa? Keitä tunkeilijat ovat? Miltä Mary näyttää nuorena aikuisena? Kaikki tämä seuraavassa osassa, joka ilmestynee muutaman päivän sisällä ;) Toivoisin taas paljon kommentteja, niistä saa todella paljon puhtia uusien osien kirjoittamiseen!