Aivan ensimmäiseksi haluan painottaa ja varoittaa, että tämä osa on melko tylsä eikä tässä oikein tapahdu paljoaa asioita, lähinnä lasten kasvua. Osa on jo Austeneiden 19. osa, seuraavaksi onkin juhlan aika.. pidemmittä puheitta osan pariin, lukunautintoa! Osan lopussa perijä-äänestys.

---

Eräänä yönä Victoria kävi lastenhuoneessa ja palasi sieltä vieno hymy kasvoillaan - hän oli mitä ilmeisemmin tyytyväinen aloittamansa suvun tuleviin perijöihin.

Aika lensi kuin siivillä, ja pian tuli kaksosten aika viettää ensimmäisiä syntymäpäiviään! Tosiaan, näyttää siltä että Mary on kirjaimellisesti lennättämässä Siobhania uuteen ikävaiheeseen..

Tässä kasvanut Irina, josta tuli äärettömän söpö pieni taaperoneiti!

Ja tässä kasvanut Siobhan, joka peri selvästi ainakin suunsa muodon isältään. Tällä hetkellä tytöt ovat pelissäni teinejä, ja voin sanoa, että tästä sukupolvesta tulee geneettisesti erittäin, erittäin mielenkiintoinen!

Felix ei olisi ikinä koulun jälkeen malttanut tulla suoraan kotiin ja käydä läksyjensä kimppuun, vaan koulun pihan liukumäet houkuttelivat häntä enemmän. Hän oli saanut koulusta paljon kavereita, ja oli tavannut muutaman kivan tytönkin.. Antaa olla, en ylläty tämän suvun miesten kohdalla enää mistään.

Zafrina katui tekojaan, mutta oli päättänyt ettei kertoisi hänestä ja Tomaksesta Marylle ainakaan ennen kuolemaansa. Hän halusi esittää hyvää ja nuorekasta äitiä, joten päätti pitkän harkinnan jälkeen kysyä jotain tyttäteltään. "Haluaisitko lähteä tässä joku päivä töiden jälkeen kenkäostoksille? Huomasin aamulla, ettei mulla ole yksiäkään kunnollisia kenkiä!" Zafrina kysyi iloisella äänensävyllä. Mary suostui ilomielin, vaikka ihmettelikin hieman äitinsä tekopirteää äänenpainoa.

Iltaisin kaikki perheen lapset kokoontuivat leikkipöydän ympärille, ja jopa Felix ja Charles nauttivat saada leikkiä nuorten kaksosten kanssa. Riidoilta ei tietenkään vältytty, mutta suurimman osan ajasta he nauroivat ja juttelivat sulassa sovussa.

Eräänä hieman koleana ja kosteana maanantaiaamuna Maryn oli jälleen aika palata töihin kolmen yhtämittaisen äitiysloman jälkeen - häntä jännitti, oliko hän vielä yhtä odotettu lisä sairaanhoitotiimiin vai tehtailtaisiinko hänestä kenties hyljeksitty erakko? Eniten häntä kuitenkin huoletti, miten pienet kaksoset pärjäisivät nuoren lastenvahdin kanssa.

Lastenvahti Ilta osasi kuitenkin hommansa hyvin, ja vastasi hymyssä suin Maryn jokatuntisiin tarkastuspuheluihin.

Samana iltana Marcus huomasi, että pesukone oli mennyt hajalle, ja ryhtyi korjaamaan sitä. Hän tunsi olonsa hieman heikoksi ja väsyneeksi, muttei kiinnittänyt siihen enempää huomiota.

Pesukoneen korjattuaan Marcus lähti kävelmään keittiöön, mutta tunsi yht'äkkiä koko kehossaan pientä kihelmöintiä. Olo keveni.

Pian hän muuttui haamuksi.. ja... katosi. Hän lähti ilomielin, olihan hän elänyt upean, vaiherikkaan ja pitkän elämän ja nähnyt lapsenlapsenlapsensakin.

Koko perhe suri Marcuksen poismenoa. Sitä oltiin kuitenkin osattu odottaa jo monta vuotta, joten se ei tullut täysin puun takaa.

Kuukaudet kuluivat, ja pian odotettu vieras, Tahvo (esiintyi osassa 16), saapui tontille! 

Tomas huomasi miehen kaamean ulkonäön, ja päätti tarjota tälle asiantuntevaa stailausta. "Sulle sopis muuten korkokengät aivan älyttömän hyvin."
Tomas, rauhoitu. Etkö näe, että tuo viaton mies haluaa vain hiuksienleikkuun. (pahoittelen alas jääneitä seiniä!)

Tahvolla oli kaikesta päätellen myös sdänsuruja... kaikesta kummallisinta on, että kun Tahvolle yrittää soittaa, nimen kohdalla näkyy kaunis sisäkköneiti.. jotain hämärää on tekeillä.

Seuraavana päivänä Felixin oli aika kasvaa teiniksi! Hieman pelottavissa olosuhteissa tosin, kuollettavan komea sisäkkö ei saanut puolialastonta Tomasta mielestään.. karmivaa.

Tomas vai Felix? Felix. Pojasta tuli kuin isänsä kaksoisolento, hyvällä tavalla.. ;) Hän sai uudeksi luonteenpiirteekseen hurjapään.

TSHHHHH.

Mary katseli ylpeydestä pakahtuen juuri teiniksi kasvanutta esikoispoikaansa. Hänen pieni Felixinsä oli.. jo.. iso.

Felix nautti suuresti saadessaan viettää aikaa sisarustensa kanssa ja seuratessaan näiden kasvua. Hän saikin kunnian opettaa Siobhanin kävelemään, tosin melko horjuvasti...

"Felix, tiedän, että olen mummosi, mutta en tule antamaan sinulle sen enempää rahaa kuukausittain kun nyt sovimme." Zafrina aloitti, ja koko pöytään laskeutui tämän tiukan äänenpainon johdosta käsinkosketeltavan vaivaantunut ilmapiiri. Tomas oli yhä ihmeissään siitä, mitä eräänä yönä oli tapahtunut, ja sai sitä ajatellessaan lähinnä kylmiä väreitä.

Koska Charles ja Felix ovat syntyneet miltei peräkkäin, oli pian Charlesinkin aika kasvaa teiniksi! 

Charlesista tuli varmaan komein koskaan näkemäni teini, joka ei kyllä muistuta tippaakaan isäänsä! Kummallista, miten saman perheen pojista voi tulla niin erinäköiset... Charles sai uudeksi piirteekseen perhekeskeisen.. hyvä piirre jatkoa ajatellen!

** Tästä välistä onnistuin kadottamaan 12 kuvaa. Kuitenkaan mitään ihmeellistä ei tapahtunut, joten mitään ei mennyt ohi. **

Tässä lapseksi kasvanut Irina, joka sai uudeksi luonteenpiirteekseen sohvaperunan. Hänestä tuli todella suloinen!

Ja tässä lapseksi kasvanut Siobhan, joka sai uudeksi piirteekseen työnarkomaanin.

Iltaisin Tomas ja Mary puhuivat lähinnä säästä. He eivät enää pitkään aikaan olleet saaneet aikaan syvällistä eivätkä ennenkaikkea luontevaa keskustelua, eikä kumpikaan näyttinyt enää nauttivan toistensa seurasta yhtä intohimoisesti kuin ennen.

Zafrina heräsi miltei joka yö painajaisiin, joissa näki koko perheensä kuolevan suuressa tulipalossa Zafrina oli joskus nähnyt enneunia, joten hän oli erittäin, erittäin peloissaan.

Muutaman koulupäivän jälkeen tytöt juttelivat aulassa koulusta. "Mun mielestä bussilla on tosi ihanaa mennä!" Irina puheli siskolleen, mutta taisi suorittaa yksinpuhelua, sillä Siobhania kiinnosti enemmän hänen keksijänpöydän ääressä touhuileva äitinsä.

"Isä, mä olen vähän kuullut että sä olet tehnyt jotain kemiallisia seoksia." Siobhan kysyi varovasti isältään aamulla ennen kouluunlähtöä. Hän sai kuitenkin vastaukseksi huvittunutta naurua, jonka seasta erotti sanat testi, kyynelkaasu ja poliisin ura.

Charles oli tavannut koulussa miellyttävän tytön, Heidin, ja tiesi olevansa ihastunut tähän ja haluavansa enemmän. Tiellä oli kuitenkin yksi este - hänen isoveljensä Felix, joka oli iskenyt silmänsä samaan tyttöön.

Felix tiesi, että Heidi saattaisi valita kumman tahansa, lukion ensimmäistä luokkaa käyvän Charlesin tai lukion toisella olevan Felixin... kumman tahansa.

"Felix, huoneesi on kuin sikala! Voisit joskus siivota sen, ihan vain yleisen viihtyvyyden nimissä!"

Irinalla meni koulussa hyvin, ja hänelläkin oli jo muutama hyvä ystävä joiden kanssa hän vietti kaikki välitunnit.

Isoveli Charles oli muodostunut Irinalle läheiseksi ja tukevaksi ystäväksi, paremmaksi kuin kaksoissisko Siobhan. Charles piti siskostaan kovasti, ja toivoi ettei tämä ikinä kasvaisi teiniksi ja ymmärtäisi koulun olevan pullollaan toinen toistaan parempia ystäväkandidaatteja isoveljen sijasta.

"Tomas, tiedät, ettei tämä saa jatkua. Me olemme kuin ketkä tahansa anoppi ja hänen tyttärensä aviomies. Hyvissä väleissä, ei muuta. Kuluta aikasi vaikka punttisalilla."
Totuus kuulosti Tomaksen korviin karulta, mutta oli täyttä totta. He eivät voisi jatkaa tätä linjaa, sillä joskus joku vielä huomaisi...

Viikon kuluttua Charles sai Heidiltä kutsun luokseen kyläilemään. Charles oli innoissaan kutsusta, mutta hänen kävi sääliksi Felixiä, joka luultavasti tälläkin hetkellä.. no.. oli lievästi ärtynyt.

Älä huoli, Charles! Felix sai kyläkutsun Heidin isoveljeltä Artolta! Eihän hänellä ole mitään hätää!
:D

Felix, lopeta. Älä pura turhautumistasi takkatuleen. Älä.

Felix toi miltei joka päivä koulusta kotiin tytön nimeltä Mary Austen.. en tiedä, onko kyseessä jonkinlainen bugi vai mikä, mutta eihän tuossa tytössä ole edes Maryn näköä!

"Äiti, musta tuntuu että olis aika.."

---

Miltä tytöt näyttävät teineinä? Kumpi pojista saa Heidin omakseen? Tämä kaikki seuraavassa osassa. Toivon kommentteja, niistä saa puhtia seuraavan osan tekoon (: Perijä-äänestykseen pääsee tästä!