Hui, nyt ollaan menossa jo 20. osassa! Tässä osassa selvijää perijä, mutta 7. sukupolvea ei vieläkään saada syntyväksi, katsotaan sitä ensi osassa ;) Ei tässäkään kyllä mitään huipputoimintaa löydy, vaikka sitä yritinkin 20. osaan hieman saada... toivottavasti ei ole tylsä. Osassa on noin 50 kuvaa, joten pituus on melko normaali :) Sen pidemmittä puheitta, lukemisen iloa!

---

Siobhan oli tullut repimään äitinsä hihaa ja sanoi, että olisi syntymäpäivien aika. Isoäiti-Zafrinan leipoman syntymäpäiväkakun edessä kävivät vuorotellen sekä Siobhan että Irina..

Tässä kasvanut Irina. Hän sai uudeksi luonteenpiirteekseen siistin.

Ja tässä kasvanut Siobhan. Heistä tuli aivan täysin eri näköiset! Siobhanista tuli mielestäni oikein persoonallinen, ja hän sai uudeksi piirteekseen sohvaperunan.

Nyt kun Marylla ei ollut enää niin kovaa huolta lapsistaan, hänelle jäi enemmän aikaa maalauksellekin. Nyt hänen kaikki lapsensa olivat niin isoja, että pärjäisivät mainiosti (=mielellään) ilman sen suurempaa huomiota.

Seuraavana aamuna Felix päätti, että tekisi tänään vaikutuksen Heidiin. Aamupalallakaan hän ei saanut mietittyä muuta kuin sitä, miten hioisi mahtavan ja pettämättömän taktiikkansa trimmiin.

Samana aamuna Zafrina huomasi, että hänen nuoruutensa alkoi olla ohi, ja vanhuus kolkutti ovella.. hän oli masentunut, sillä ei olisi halunnut vielä vanhentua. Hän olisi halunnut elää loputtomiin nuorena, jonkun läheisen kanssa..

Mary yritti esittää ylipirteää- ja iloista, muttei onnistunut mainittavasti, vaan lähinnä alensi Zafrinan mielialaa entisestään. "Mene vain pois, kulta. Tulen pian." hän sanoi tyttärelleen, joka lähti huoneesta hämmentyneenä ja surullisena. Hän huomasi, ettei äiti todellakaan olisi halunnut vanhentua.

Zafrinastahan tuli oikein herttainen ja kaunis vanhus! 

Nyt, kun talossa oli hetken aikaa 4 teini-ikäistä, he pitivät seuraa toisilleen. Erityisen hyvin yhdessä viihtyivät Charles ja Siobhan, jotka suorastaan nauttivat toistensa seurasta. He tekivätkin usein läksynsä yhdessä, eivätkä jaksaneet välittää siitä, että opettajat toruivat heitä siitä että heidän läksynsä olivat täsmälleen samanlaiset.

"Sib, mitä ihmettä sä teet?!" Felix kysyi tuskastuneena, kun näki yläkerran aulassa kuntoilevan Siobhanin. "Jumppaan, senkin tollo."

Samana aamuna Maryn herättyä Tomas meni häntä käytävälle vastaan ihaileva katse silmissään. "Vaimoni..." hän kuiskasi ja halasi tätä hellästi. Heidän suhteelleen ei ollut käynyt mitään, eikä Tomas enää uhrannut ajatustakaan Zafrinalle.

Zafrinalle se oli kova paikka, vaikka hän tiesikin, ettei heidän välinen suhteensa voisi enää jatkua. Hän oli aivan murtunut ja itki monta päivää, ja jos joku kysyi häneltä, mikä oli, hän vetosi vain työstressiin ja vanhuuteen.

Siobhanin kävi sääliksi Zafrinaa, ja hän halusi jollain tavalla auttaa mummoaan, muttei keksinyt sopivaa tapaa. Hän päättikin olla tämän seurassa vain entistä pirteämpi ja ehdottaa jotakin yhteistä tekemistä, kuten kesäistä piknikkiä.

Viikon kuluttua Charles puolestaan heräsi samoihin ajatuksiin kuin veljensä, ja alkoi valmistautumaan operaatioon nimeltä H. Hän oli kuullut Felixin epäonnistuneesta yrityksestä, joten koki nyt tilaisuutensa vihdoin tulleen.

Hän oli niin levoton, että meni uimaan pieninä yön tunteina suunnitelmaa hioen ja asioita pohdiskellen. Hän oli sataprosenttisen varma, että tämän taktiikan johdosta Heidi olisi kuin sulaa vahaa hänen jalkojensa alla..

Samana aamuna Maryn tuli aika kasvaa aikuiseksi.

"Herran jumala, olen lihonut! PALJON!"
Mary, ei sinussa ole edes mitään mistä ottaa kiinni. "Hiljaa siellä!"
Anteeksi.

Charlesin suunnitelma ei tainnut tällä(kään) kerralla tehdä vaikutusta Heidiin, mutta sensijaan toisen mahdollisuuden saanut Felix sai kutsun Heidin luokse. Charles ei voinut ymmärtää, mikä meni vikaan, muttei halunnut luovuttaa. Hän saisi vielä Heidin itselleen, keinolla millä hyvänsä.

Tietämättömänä veljiensä keskenäisestä kamppailusta Siobhan päätti alkaa tekemään salaattia päivällispöytään. Kulta, tuo näyttää vähän vaaralliselta.

Perille saavuttuaan Heidi ohjasi Felixin olohuoneeseen katsomaan lempisarjaansa Hämyjä Mehiläisiä, ja Felix halusi antaa itsestään hyvän ja älykkään kuvan. "Vähän liian glamouria, ripaus inhimillisyyden perikuvia, idiotismia!" 

"F-Felix?"

Vale-Austenit vainoavat Austeneita! Irina tuo _joka päivä_ koulusta nuoren aikuisen (niinpä, miten koulusta voi tuoda nuoren aikuisen?!), Väinö Austenin, mukanaan! Herra ei ole edes sukua Austeneille (ei näy missään kohti sukupuuta). En tiedä mistä tämä johtuu DD: Karmivaa.

Charles-pieni, tuokin näyttää vähän pelottavalta.

Pojat olivat toisilleen vihaisia, eivätkä olleet tohtineet puhua toisilleen sanaakaan enää moneen viikkoon. Mary toivoi kuumeisesti, etteivät poikien välit kariutuisi yhteen tyttöön, mutta tiesi itsekin että tuossa iässä tappelu tosiaan oli kovaa. Vähän liiankin kovaa.

Mary yleni urallaan tasaista vauhtia, ja oli nyt jo ensihoitaja. Työasiat liikkuivat hänen päässään miltei koko ajan työajan ulkopuolellakin, ja hän yritti unohtaa ne edes hetkeksi shakin avulla.

Zafrinasta oli tullut himouimari iän myötä. Aina kun hänellä ei ollut töitä, väsymystä tai nälkää, hän vietti kaiken ajan uima-altaassa.

APUA TÄMÄ ON JO KARMIVAA. Kun laitoin Tomaksen käymään pesulassa, vastaan tallustelee Marcus Austen.. kun laitoin Tomaksen juttelemaan tälle, hän näkyi vain tuttuna, ei sukulaisena. Mikä mun peliä riivaa?

Ja tämäkin vielä! Melania oli kuollut n. 19 simpäivää ennen kuin Marcus, ja vannon että molemmat lepäävät haudoissaan Austeneiden hautausmaalla.. en ymmärrä.

Kuukauden kuluttua tuli Felixin aika kasvaa nuoreksi aikuiseksi. Hän pyörähti viimeiset kerrat teininä...

Felixistä tuli.. aivan mielettömän komea takkutukka. Felixistä ei tullut perijää, joten tämä lähti elämään omaa elämäänsä kaupungin laitamille. Onnea, Felix!

Irina piti Felixistä kovasti, ja hän olikin tämän paras ystävä. Irina ei voinut käsittää, että hänen veljensä oli nyt muuttanut pois ja aloittanut oman elämänsä.. yksin.

Illalla Mary muisteli menneitä. Hänestä tuntui, että Felix oli ollut vasta hetki sitten pieni sylivauva, mutta joka jo nyt lähti elämään omaa, itsenäistä elämäänsä.. Mary oli sanonut Felixille, että tämä saattoi tula käymään koska tahansa perheensä luona, varoittamattakin.

Marcus istuskeli usein öisin takkatulen ääressä lukemassa kirjoja. Mielestäni kuva oli niin tunnelmallinen, että sekin oli pakko liittää mukaan (:

Miltei peräkkäin Felixin kanssa syntynyneen Charlesinkin oli tullut aika kasvaa nuoreksi aikuiseksi! 

Hänestäkin tuli erittäin komea! Huomatkaa Ruikku-Tomaksen :(:(-ilme taustalla.

Charles ei menettänyt teiniaikojensa lumoavan kaunista ulkonäköään kasvunsa johdosta.. yhtä komea kuin aika ennenkin.

"Charles, tiedäthän, että jonkun täytyy periä Austeneiden suku, jatkaa sitä.. olemme valinneet.. sinut perijäksi."

"Luotamme sinuun täysin, poika."

Muutaman päivän aikana ei tapahtunut mitään mielenkiintoista, joten jatkamme kaksosten syntymäpäivistä!

Tässä kasvanut Irina. Hänestä tuli järkyttävän kaunis, ja hän olikin perijä-äänestyksen toisiksi suosituin!

Ja tässä Siobhan, persoonallisena mutta kauniina niinkuin aina :)

Tytöt lähtivät yhteiseen asuntoon opiskelemaan, ja huiskuttivat vielä viimeisen tervehdyksen pihakeinussa istuvalle Charlesille.

Charles tiesi, että hänen oli jatkettava Austeneiden sukua. Se ei onnistuisi yksin..

---

Löytääkö Charles elämänsä rakkauden? Pääseekö suku jatkumaan 7. sukupolveen? Tämä seuraavasta osasta, ja vähän muutakin (: Toivon edelleen kommentteja, niistä saa voimaa seuraavan osan tekoon.