Tervetuloa jälleen Austeneiden pariin! :) 3 kuukauden tauon jälkeen tarina jatkuu jälleen, ja nyt tavoitteenani on ennen seuraavaa taukoa päästä Austeneiden kanssa 10. sukupolveen! Siihen ei tosin enää ole pitkä matka, vain muutama sukupolvi.. Lukemisen iloa siis, toivon paljon kommentteja että saan innostukseni taas täysimittaisena takaisin! :)

---

Muutama viikko ennen synnytystä Mary oli raahannut Lyydian työpaikalleen terveyskeskukseen selvittämään, oliko syntyvä lapsi tyttö vai poika. Kun kaikki testimonotorit alkoivat vilkuttaa vimmatusti pojasta, alettiin syntyvän lapsen huonetta sisustaa jo hyvissä ajoin. Lapsi olisi helppo viedä valmiiseen huoneeseen viettämään elämänsä ensimmäisiä päiviä.

Lyydia laski Dylanin kehtoon ja alkoi laulaa tälle omasta lapsuudestaan tuttua sävelmää. Pieni ihme ummisti silmänsä ja hänen hengityksensä muuttui tasaiseksi tuhinaksi. Hän nukkui.

Dylan ei saanut hetken rauhaa innokkailta vanhemmiltaan - halipulaa ei siis ehtinyt syntyä. Parhaimmillaan lastenhuoneen ovella oli ruuhkaa kun kaikki yrittivät päästä yhtä aikaa tarkistamaan, olihan tuo ihme vielä elossa ja hyvissä voimissa.

Muutaman kuukauden kuluttua Lyydia oli jälleen huomannut olevansa huonovointinen. Tämä ei ollut mikään tauti, vaikka tuntuikin kovin tutulta. Onneksi kaapissa oli vielä 1 raskaustesti...

Kesä oli parhaimmillaan - heinäkuun puoliväli, lämpöasteita yli 35. Tomas nautti helteestä kaikin siemauksin, ja itse asiassa rento kesäfiilis oli tarttunut kaikkiin Austeneihin.

Mary ei voinut uskoa olevansa nyt mummo. Välillä ajatus siitä, että pieni nyytti alkaisi kutsua häntä kohta mummoksi, mummiksi tai isoäidiksi suorastaan puistatti häntä.

Mary häpesi ahmia julkisesti, ja tilasikin joka perjantai pizzan jonka söi vasta yön laskeuduttua ja muiden mentyä nukkumaan. Hän nautti siitä, että näinkin suuressa perheessä oli edes yksi ainoastaan hänelle kuuluva salaisuus, josta kukaan muu ei tietänyt.

Lyydia oli nykyään aina hyväntuulinen - hän tanssi, lauloi, jumppasi ja siivosi vapaapäivinään kuin viimeistä päivää. Hormonit.

Muutaman päivän kuluttua Lyydia alkoi tuntea olonsa normaaleissa vaatteissaan turhan puristavaksi ja epämiellyttäväksi. Hän tiesi, että oli raskaana, muttei ollut kertonut siitä vielä talon muille asukkaille, ei edes aviomiehelleen. Hän vaihtoi kuitenkin päälleen vanhat äitiysvaatteensa ja suunnitteli loppupäivän nimiä lapselle.

Kuukaudet kuluivat Austeneiden perheessä ja arki eteni omalla painollaan. Tomas valmisti usein aamupalaa, ja sai myös usein haukut siitä, miksei ollut lisännyt lettuihin tarpeeksi suolaa tai sokeria. Älä huoli Tomas, opit vielä.

"Vau! Vauva!"

Kuukauden kuluttua tuli Lyydian aika synnyttää. Taustalla kävelevä, jo vanhukseksi varttunut Tomas poistui paikalta kuitenkin viileän rennosti - kyllä nuo naiset osaisivat itse hoitaa asiansa. Nyt entistäkin kiukkuisempi Lyydia mietti, teurastaisiko ensin appiukkonsa ja menisi sitten sairaalaan, mutta kun supistukset alkoivat käydä entistä kivuliaammiksi hän päätti siirtää Tomaksen höyhentämisen toiseen kertaan ja kiiruhti taksilla sairaalaan.

Tämä synnytys oli puolet edellistä helpompi, ja Lyydia kävelikin ulos onnellisena pieni Morgan Austen käsivarsillaan.

Austeneiden suvussa näytti liikkuvan jonkinlainen kaksosgeeni, nimittäin hetken kuluttua Charles astui sairaalasta ulos kantaen Sophia Austenia.

Jo samana iltana tuli Dylanin aika kasvaa taaperoikään! Hänestä tuli oikein suloinen taapero.

Päivät kaksosia hoivaten alkoivat kulua rutiinilla, ja äitiyslomasta nauttiva Lyydia sai puristettua itselleen myös hiukan vapaa-aikaa. Talossa asui niin monta käsiparia, että iltaisin Mary ja Tomas katsoivat kaksosten perään mielellään Lyydian ja Charlesin nauttiessa vapaa-ajasta.

Dylan oli osoittautunut helpoksi lapseksi, joka osasi viihdyttää itseään muutaman paperiarkin ja vahaliidun kanssa useita tunteja.

Austeneiden perhe oli jo melko varakas, ja kun Lyydia ja Mary alkoivat yhdessä toivoa skootterin siasta kunnon autoa, jossa olisi lämmitys ja sateensuoja, he päätyivät ostamaan uuden auton.

"Dylan, sano Meduusat (Scyphozoa, myös liuskameduusat tai varsinaiset meduusat)"
"... ätta?"

Ilta-auringon laskiessa horisontin taa Tomas päätti mennä käymään iltauinnilla. Yht'äkkiä hän tunsi voimiensa ehtyvän, ja hän vajosi pohjaan. Avunhuutojakaan ei kuulunut.

Mary oli niin järkyttynyt, ettei kyennyt edes itkemään. Hän vain seisoi ja katsoi uima-allasta, joka oli vienyt kahden hänen sukulaisensa hengen.

Mary tunsi olonsa niin surkeaksi ja heikoksi, että lähti kävelemään joelle. Lopulta hän kaatui pehmeälle mättäälle ja aloitti lohduttoman itkun. Hän kääriytyi pieneksi keräksi sammalmättäälle ja katsoi auringon laskevan sairaalan taa. Hän itki itsensä uneen.

Suru ei hellittänyt kuukausiin. Aamuisin Maryn silmät olivat itkemisen jäljiltä niin punaiset ja turvonneet, ettei hän kyennyt edes menemään töihin.

Suruun ei auttanut ainakaan tämä valokuva, joka oli otettu nuoresta Tomaksesta tämän talon käytävässä. Mary alkoi itkemään aina kun käveli tämän kuvan ohi - se herätti hänessä suuria tunteita.

Muu perhe alkoi hiljalleen päästä surutyön ohi, ja pian vietettiinkin kaksostyttöjen syntymäpäiviä.

Tässä kasvanut Sohpia.

Ja tässä taapero-Morgan!

Nyt kun talossa oli kolme taaperoa, ei aikaa aina riittänyt kaikille aivan tasapuolisesti. Lyydia kuitenkin yritti parhaansa, ja saikin lapset oppimaan muutamia jaloja taitoja.

Samana iltana tuli Dylanin aika kasvaa lapseksi ja varttua kouluikään! 

---

Miltä Dylan näyttää teininä ja kaksoset lapsina? Saako perhe vielä lisää lapsia? Tämä kaikki seuraavassa osassa! Tästä osasta tuli hieman tylsä, mutta kyllä se tästä taas. Toivoisin paljon kommentteja, jotta saan intoni takaisin! :)