Tervetuloa jälleen Austeneiden pariin viiden viikon tauon jälkeen! (: Viimeajat olen ollut erittäin kiireinen, mutta nyt kiireet alkavat helpottaa ja Austeneille jää rutkasti enemmän aikaa, joten luulen että osia alkaa taas ilmestyä verkkaiseen tahtiin (: Toivottavasti nautit lukemisesta ja jätät myös kommentin! Mikäli Austenit ovat päässeet unohtumaan, voi muistia virkistää täältä löytyvillä sukupuilla. Lukemisen iloa!

---

Eräänä iltana Maryn tuli aika jättää nuoruus taakseen ja astua kunnioitettavaan ikäpyykkiin - vanhuuteen.

Mary katsoi itseään peilistä haikein silmin. Hän oli vanhentunut arvokkaasti, mutta tunsi jotain tärkeää puuttuvan. Hän olisi antanut mitä tahansa siitä, että olisi saanut vanhentua Thomasin rinnalla.

Aina Marykaan ei ehtinyt hoitaa Morgania työkiireiltään, ja tällöin apuun kutsuttiin perheen luottolastenvahti. Tämä lastenvahti saisi kyllä käydä useamminkin...

 

Lyydialla oli kova työstressi, ja hän ehtikin olla Morganin kanssa kunnolla vain puolisen tuntia päivässä. Hän otti kuitenkin vapaapäiviä aina, kun se oli mahdollista, sillä pian Morgan kasvaisi kouluikään eikä enää tarvitsisi niin paljoaa hoivaa.

 

***** Tässä välissä kadotin muutamia kuvia, jonka vuoksi jouduin hyppäämään suoraan Morganin ja Dylanin aikuistumiseen. Tällä välillä ei oikeastaan tapahtunutkaan kummempia (: *****

 

Morgan nuorena aikuisena, juuri 18 vuotta täyttäneenä. Hänen huulensa ovat kuin kopiot Lyydialta, ja muutenkin hänessä on paljon Lyydian ja Maryn näköä! Petyin kuitenkin huomatessani, että ehkä kauneimman simin, jonka olen koskaan nähnyt, Tanyan, geenit ovat tainneet hävitä pikkuhiljaa. Joka tapauksessa Morganista kuoriutui erittäin kaunis nainen!

Ja tässä aikuistunut Dylan. Mitä muutakaan näillä geeneillä olisi voinut odottaa? Grr.

Mary ja Lyydia olivat päättäneet, että tässä sukupolvessa sukua jatkaisi nainen. Niinpä Morgan sai vastuullisen tehtävän harteilleen - hänen tuli jatkaa Austeneiden sukua 8. sukupolveen. Hän mietti asiaa silmät lasittuneina - hänen pitäisi joskus saada lapsi. Entä juhliminen?

Dylan lähti aloittamaan uutta elämäänsä uudessa kodissa. Hän lupasi muille, että tulisi käymään niin usein kun vain suinkaan opiskeluiltaan ehtisi. Silmät kosteina Lyydia seisoi postilaatikolla ja vilkutti Dylanin perään tämän kadotessa kohti taivaanrantaa. "Muista pitää lupauksesi!"

Heti seuraavana iltana Morgan lähti katsastamaan paikallisia yökerhoja. Hän ei viihtynyt omissa oloissaan ja toivoikin saavansa illan aikana seuraa, kenties jonkun komean miehen..

Muutamaa lasillista myöhemmin Morganin huomio kiinnittyi valkopukuiseen naiseen. Ensimmäinen ajatus joka hänen päähänsä tuli oli kateus. Hän ei ollut nähnyt yhtä kaunista naista edes elokuvissa, ei koskaan.

Morgan meni tanssilattialle pyörähtelemään toivoen, että valkopukuinen nainenkin uskaltautuisi tanssin pyörteisiin. Hän oli vailla todellista ystävää, jollaista hänellä ei ollut sitten lapsuuden kouluaikojen.

 

Morgan kulutti aikaansa, joka tuntui tällä hetkellä pitkältä. Hänellä ei ollut kiire kotiin, sillä talo olisi koko seuraavan viikonlopun tyhjä. Mary oli työmatkalla ja Lyydia sekä Charles sukulaisten luona Englannissa. Morgan tilasikin vielä uuden drinkin ja toivoi, että saisi pian seuraa. Hän ei halunnut vielä lähteä kotiin, kellohan oli vasta puolenyön!

Baarin aulassa Morgan törmäsi samaan, valkopukuiseen naiseen, jonka oli nähnyt alkuillasta. Nainen esitteli itsensä Mariaksi, ja naiset alkoivat jutella keskenään. Pian he muistivat, että olivat olleet samalla mikrobiologian kurssilla lukioaikoina. Maria osoittautui yhtä mukavaksi kuin lukiossakin, ja juttu luisti.

Tunnin päästä he olivat suorastaan ystävystyneet keskenään. Verkkaisesti Morgan - joka hädin tuskin pysyi pystyssä - otti Marian kädestä kiinni ja katsoi tätä suoraan silmiin. Hämmentynyt Maria vastasi katseeseen ja väläytti Morganille valkoisen ja sädehtivät hymyn.

"Mulla oli siskon kanssa tosi paha riita, ja sen takia lähdinkin tänne. Tää nyt tulee vähän äkkiä, mut voisinko millään tulla teille täksi yöksi? Maksan kyllä, ja nukun vaikka kellarissa." Maria sanoi ja katsoi Morgania lempeä ilme kasvoillaan. "Tottakai, meillä on kämppä tyhjänä. Otetaanko taksi?" Morgan sanoi ja naiset puhkesivat räkättävään nauruun. Hekö ajokunnottomia?

 

Morgan ja Maria seisoivat talon eteisessä hetken hiljaa, kunnes Maria rykäisi. "Näytätkö mulle, missä teillä on vierashuone tai kellari tai joku vastaava?" hän kysyi, ja samalla hetkellä Morgan kurottautui ja suuteli naista. "Hei hetkinen, mitä täällä tapahtuu?" Maria naureskeli, mutta Morgan pysyi vakavana. "Kohta näet."

 

Niin tosiaan näet..

---------------------

Pääseekö Austeneiden suku jatkumaan? Mitä Marian ja Morganin välille kehittyy? Miten Mary ja Lyydia suhtautuvat asiaan? Tämä kaikki seuraavassa osassa (: Muistathan kommentoida?