Tervetuloa lukemaan Austeneiden 25. osaa! (: Olemme menossa jo 7. sukupolvessa, ja tässä osassa selviääkin 8. sukupolven kohtalo.. toivottavasti osa ei ole liian tylsä ja sitä jaksaa lukea! Pidemmittä puheitta, lukemisen iloa! Muistathan kommentoida?

--

 

Myös Maria heräsi meteliin, mutta oli niin väsynyt ettei jaksanut kiinnittää siihen huomiota, vaan painoi päänsä takaisin tyynyyn ja vaipui hetkessä jälleen uneen.

Morgan oli mennyt terassille tarkistamaan, kuka tai mikä ovella oli ollut. Pian hän näki horisontissa huimaa vauhtia kiitävän, vaalean hahmon, joka lähestyi kokoajan.

"Hei. Ja anteeksi, jos herätin." vaalea ja hohtosilmäinen hahmo sanoi Morganille. "Minulla on sinulle tärkeää asiaa."

"Sinähän olet Morgan Austen?" hahmo kysyi.
"Kyllä olen. Kertoisitko minulle, mikä on niin tärkeää että herätät minut keskellä yötä murtamalla oveni? Ja miten teit sen äänettömästi?" närkästynyt Morgan vastasi. "Rauhoittukaa, hyvä neit.. rouva. Tarvitsemme apuasi. Siis.. me vampyyrit." hahmo jatkoi. "Nimeni on Vallu."
"Vallu Vampyyri." Morgan tirskahti mutta katsoi sitten miestä kohti vakavoituen nopeasti. "Kerro, miten voin auttaa."
"Meitä vampyyreja syytetään muutama kuukausi sitten tapahtuneesta... tytön... murhasta. Sinulla on paljon valtaa mediassa, voisitko koittaa kohentaa.. meidän asemaamme? Tiedän, että olet järkyttynyt, mutta nyt kaikki kiertävät meidät kaukaa." mies jatkoi.

"Oletteko todella.. vampyyreja?" Morgan kysyi ja katsoi Vallua epäuskoinen ilme silmillään. "Eikö niitä ole vain kauhutarinoissa?"
"Kyllä olemme, minä ja perheeni. Olemme kaupungin ainoat vampyyrit, ja elämme tekoverellä, hurmoksella. Emme ole syyllistyneet elämämme.. jos sitä siksi voi kutsua.. aikana yhteenkään murhaan, ja haluaisimme kaupunkilaisten tietävän sen." mies kertoi katsoen Morgania syvälle silmiin, aneleva ilme kasvoillaan.
Morganin sisällä tapahtui paljon, sinne mahtui hetkessä monenlaisia tunteita - pelkoa, pakokauhua, sääliä ja avuliaisuutta. "Autan teitä, mikäli suinkaan pystyn. Mainitsen asiasta vaikka seuraavassa haastattelussani." hän sanoi, ja sai vastaukseksi kauniin kiitoksen. Siinä samassa olento oli jo hävinnyt näköpiiristä.

Seuraavana aamuna Maria oli ensimmäisenä jalkeilla, korjaamassa astianpesukonetta. Työ vaati kuitenkin niin paljon fyysistä voimaa, ettei nainen edennyt kovin nopeasti, joten päättikin mennä lukemaan sänkyyn vaimonsa viereen.

Samana iltapäivänä Maria päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa, ja mennä hankkimaan tatuoinnin. Hän kulki nykyään limusiinilla, sillä oli 4 tähden julkkis, ja paparazzit sekä innokkaat fanit seurasivat häntä taukoamatta.

Tatuointitaiteilija Sally oli otettu, kun Maria valitsi hänet tekemään tatuointinsa. "Tämä kirpaisee vain hetken." hän sanoi hymy huulillaan Marian vastatessa hymyyn niin lempeästi kuin hän vain ikinä osasi. "Uskon."

5 tunnin kuluttua tatuoinnit olivat valmiit - musta kuvio käsivarressa ja siivet selässä!

Kun Maria oli tullut kotiin ja ottanut kireän mekon pois päältään, Morgan syöksyi halaamaan tätä. "Rakastan noita tatuointeja yli kaiken! Nyt voit olla mun pieni enkeli." hän sanoi ja suuteli Mariaa pitkään ja hartaasti.

Samana iltana Maria kysyi vaimoltaan, haluaisiko tämä lähteä viettämään iltaa baariin. Morganilla oli kuitenkin paljon työkiireitä, joten Marian täytyi lähteä yksin.

Morganin työskennellessä tietokoneella ikkunaan koputettiin, ja silmänräpäyksessä ikkunoiden ohi vilahti hahmo, joka suuntasi ovelle päin. Vallu oli tullut jälleen.
"Hei." Morgan sanoi tylysti, ja sai Vallun nauramaan. "Mistä nyt tuulee?" mies kysyi huvittuneena.
"Sieltä tuulee, että tuikituntematon vampyyri ilmestyy ovelleni yöllä kello 2. Mitä haluat minusta, oikeasti? Jätä minut rauhaan."

"Halusin vain tulla tarkistamaan, olethan.. kunnossa. Äitini oli tunti sitten melko nälkäinen." mies sanoi ja naurahti sitten. "Halusin vain nähdä sinut. Olet kaunis."
Morgan hymähti ja nosti kulmiaan. "Kaunis?" hän sanoi sitten ja kohdisti katseensa maahan. "Kiitos."

Samassa Morganin sieraimiin ulottui huumaavin tuoksu, mitä hän oli ikinä haistanut. Viileä ja makea.. syreeni? Vai tuoksuiko Vallu? Tuoksuivatko vampyyrit? Morgan ei ehtinyt ottaa asiasta selvää, sillä mies oli lähtenyt juoksemaan joelle niinkuin tuuli - yhtä hiljaisesti ja sirosti.

Kun Morgan ja Maria molemmat olivat 4 tähden julkkiksia, piirittivät paparazzit taloa yötä päivää. Tälläkin hetkellä naisten häissäkin kuokkinut nainen kuvasi Austeneiden taloa.

Sisällä he saivat kuitenkin olla rauhassa, vailla paparazzien välkkyviä salamavaloja tai haastatteluja. He saivat keskittyä vain toisiinsa, mutta heidän kannattaisi ehkä sulkea sälekaihtimet.


Maria ahmi nykyään rakkausromaaneja kaiken vapaa-aikansa. Hän uppoutui niiden maailmaan täysin, eikä lopettanut kirjaa kesken kuin pakon sanelemana.

Vallu oli soittanut aamulla ja sanonut, että hänellä olisi tärkeää asiaa. Morgan soitti pomolleen ja väitti olevansa sairas, ja meni Vallua pihalle vastaan.

"Asian on paras olla tärkeä, tämä on viimeinen tilaisuutesi." Morgan sanoi vakavana katsoen Vallua silmiin. "Ala selittää."
"Tosiaan.. sulla on ihanat silmät. En ole nähnyt pitkään aikaan muunvärisiä silmiä kuin kultaisia."
"Se asia? Minun silmäni?"
"Juuri ne."

Vallu astui askeleen lähemmäs ja laski kätensä Morganin olalle. Morgan säpsähti rajusti, ja Vallu otti kätensä nopeasti pois. "Anteeksi."
"Kätesi on ihan jäässä! Herranjumala, eihän täällä ole edes kylmä!" hän huudahti ja perääntyi yhden askeleen. "Sinun pitäisi lähteä kotiin. Olet varmaan tulossa kipeäksi"

Töiden jälkeen Maria meni suoraan nukkumaan, sillä kaikki muut olivat jo pedeissään. Hän hiipi yläkertaan, riisui virkapukunsa ja käpertyi varoen Morganin viereen.

Paparazzit ja mallitoimistot soittelivat Morganille yötä päivää, ja mikäli hän unohti laittaa puhelimensa äänettömälle ennen nukkumaanmenoa, hän heräsi viimeistään kello 12 yöllä.

"Tosiaan.. tekisi mieli lukea kirjoja lapsille." Mary aloitti aamiaispöydässä.
"Joo, siihen tosiaan tarvitaan enää lapsi.." Maria töksäytti epämiellyttävällä äänensävyllä ja jatkoi syömistään katse tiukasti lautasella olevissa letuissa.

Morganilla oli torstaina vapaapäivä, joten hän jäi kotiin tekemään etätöitä ja lukemaan kirjoja. Puolenpäivän aikaan tuttu hahmo kuitenkin saapui ovelle.. mitäköhän osaa Morganista hän tällä kertaa kaipasi? Morgan tuli pian ovelle ja päästi miehen sisään.

"Vallu.. et voi enää käydä täällä. Hetkenä minä hyvänsä joku tulee sisälle ja luulee, että petän vaimoani sinun kanssasi." Morgan sanoi vakavana.
"Vaimoasi? Tarkoitat miestäsi?" Vallu kysyi yllättyneenä.
"Tarkoitan vaimoani. Saat 10 sekuntia aikaa poistua." Morgan sanoi, mutta tunsi samalla surua sisimmässään. Kukaan ei ennen ollut niin huolissaan hänestä, että tulisi miltei joka päivä tarkistamaan, onko hän kunnossa vai ei.

Samalla hetkellä Maria avasi oven ja käveli eteiseen. Hätääntynyt Morgan luuli, että jäisi nyt kiinni, ja kääntyi taakseen katsoakseen Vallua syyttävästi. Tämä oli kuitenkin poissa.

"Hei rakas." Morgan sanoi heleällä ja tekopirteällä äänellä ja meni halaamaan Mariaa.

"Oletpa tänään kaunis. Tavallistakin kauniimpi." Morgan lirkutti ja sai Marian naurahtamaan vienosti. "Kiitos."

Morgan meni porealtaaseen, ja Maria tuli pian perässä. Hän vaihtoi parvekkeella bikinit (monikohan paparazzi sai tästä muhevan otoksen?) ja pulahti altaaseen Morganin seuraksi.

Maria nosti kättään ja Morgan liukui tämän kainaloon. "Rakastan sinua." Maria sanoi ja suuteli Morgania kaulalle..

Aamulla Morgan heräsi virkeänä ja suunnisti tietokoneelle tarkistamaan sään - luvassa oli aurinkoinen lauantaipäivä. Hän sulki tietokoneen ja asettautui  rennosti sohvalle katselemaan televisiota.

Morgan jäi yhä useammin pois töistä Vallun vuoksi, ja he olivat alkaneet lähentyä todella. Morgan oli alkanut pitää miestä parhaana ystävänään, jolle voisi paljastaa synkimmätkin murheensa ja salaisuutensa.

Samana iltana Morgan sai puhelun pomoltaan - hän oli ollut töistä poissa aivan liikaa, ja sai potkut. Morgan ei voinut uskoa asiaa todeksi, sillä ei ollut toimillaan halunnut aiheuttaa itselleen potkuja työpaikaltaan.

Mary oli edelleen hyvin huolissaan suvun jatkumisesta, eikä meinannut saada öisin unta. Hän tiesi, ettei eläisi enää kovin pitkään, ja pelkäsikin ettei tulisi ikinä näkemään suvun 8. sukupolven ensimmäistä lasta - jos sitä ikinä edes tulisi.

Maanantaiaamuna Vallu soitti jälleen Morganille ja pyysi päästä kylään - tavalliseen tapaansa. Tällä kertaa miehen heleä ääni kuulosti vieläkin sulosointuisemmalta, suorastaan musiikilta. Ja viettelevältä.

Vallu mursi oven (...) ja nappasi Morganin käsivarsilleen kuin höyhenen. "Miten sä ton teit?" Morgan nauroi heleästi samalla, kun Vallu lähti kantamaan naista yläkertaan...

Vallu lähti muutaman tunnin päästä, ja Morgan käveli terassille. Hetken päästä hän tunsi kyynelten kihoavan silmiinsä. Mitä hän oli juuri tehnyt? Mitä ihmettä hän oli tehnyt miesvampyyrin kanssa?

 Illalla töistä tultuaan Maria meni kylpyhuoneeseen, suoristi hiuksensa ja meni kuumaan kylpyyn. Hän hengähti syvään ja päästi ajatuksensa valloilleen.

Seuraavana iltana Maria oli ulkona viemässä roskia, kun paparazzi tuli haastattelemaan häntä. "Miten kommentoitte vaimonne pettämiskohua, rouva Austen?" mies kysyi.
Maria meni pois tolaltaan. Pettäminen. Vaimoni. Kohu.

Sisällä hämmennys muuttui vihaksi. Oliko Morgan pettänyt häntä? Oliko hän uskaltanut?

Selitettyään tilanteen Morganille tämä vannoi, että temppu oli vain paparazzien vääristelemä. "Rakas, tiedät hyvin, että rakastan vain sinua." Morgan sanoi pala kurkussaan. Hän tiesi, ettei se ollut enää täysin totta.

"Tiesin sen, rakas. Tiesin sen." Maria huudahti onnellisena ja syöksyi halaamaan Morgania. "En minä sinua epäillytkään."

Seuraavana iltana Maria pyysi Morganin ulos vakava ilme kasvoillaan. "Minulla on sinulle tärkeää asiaa."

"Ennen kuin tapasin sinut, minulla oli.. aviomies ja kaksi lasta, tyttö ja poika. Mutta kun tapasin sinut, jätin heidät yksin ja lähdin sinun matkaasi. Haluan, että uskot, että rakastan sinua todella, koko sydämestäni. Halusin kertoa tämän, sillä en halua että välillämme on mitään salaisuuksia."

"Mikset ole kertonut minulle aikaisemmin?!" Morgan alkoi huutaa. "Olen luullut, ettei meillä ole ikinä edes ollut mitään salaisuuksia!"

"Siksi, että olen pelännyt reaktiotasi. Reagoit kaikkeen väärin! Aivan oudoilla tavoilla, ja olet muutenkin muuttunut paljon. En enää ymmärrä sinua!" Maria huusi.
"Vai et ymmärrä? Ymmärrätkö, että olen pettänyt sinua vampyyrin kanssa? Miesvampyyrin? Ymmärrätkö? Ilmaisenko itseäni nyt tarpeeksi selkeästi? Ymmärrätkö minua nyt?" Morgan huusi raivoissaan. Huoneen täytti painostava hiljaisuus.

"Se on nyt ohi. En kestä enää, romahdan pian. Tässä sormus. Älä ota yhteyttä." Maria sanoi täysin murtuneella äänellä ja lähti kävelemään kohti ulko-ovea.
"Maria, älä mene! Lupaan, ettei enää edes katso siihen mieheen päin! Se ei tarkoittanut mitään!" Morgan huusi surun murtamalla äänellä. "Rukoilen. Älä mene."

Maria lähti ulos, tilasi taksin ja lähti kohti siskonsa kotia, kahden matkalaukun kanssa. Marian lähdettyä ovesta ulos Morgan rysähti lattialle ja alkoi itkeä lohduttomasti. "Maria..." hän toisteli, ja itki pian itsensä uneen. Hän näki sekavia unia, pettämistä ja valhetta..

Yöllä, kello 2, Morgan heräsi kamalaan oloon. Hän oli henkisesti aivan rikki. Morganista tuntui, kuinka hän ei enää kestäisi, vaan haluaisi vain jättää maailman. Hän ei enää ikinä tuntisi Marian kosketusta, ei hänen huuliaan omillaan. Hän oli nyt yksin.

"Vallu, sinun on nyt pakko tulla tänne. Tule pian." Morgan itki puhelimeen ja sulki sen välittömästi. "Tarvitsen sinua nyt, enemmän kuin koskaan." hän sanoi luuriin, vaikka oli jo painanut puhelun poikki.

Kun Vallu saapui eteiseen, Morgan syöksyi halaamaan tätä itkien hysteerisesti. "En kestä, en kestä, en kestä. Tapa minut. Pure minua ja tapa minut." hän itki miehen olkapäähän.
"Rauhoitu, Morgan. Ei hätää. En halua tappaa sinua." Vallu rauhoitteli ja silitti Morganin hiuksia. "Kaikki kyllä järjestyy."

"Todella?" Morgan kuiskasi Vallun korvaan hieman rauhoittuneena. "Luuletko tosiaan niin?"

"Tiedätkö mitä, Vallu. Olet paras ystäväni. Ehkä enemmänkin."

---

Kehittyykö Vallun ja Morganin välille jotain? Jatkuuko suku? Tämä ja paljon uusia juonenkäänteitä seuraavassa osassa! Muistathan kommentoida, sillä niistä saa aina puhtia uuden osan tekoon!