Tervetuloa lukemaan Austeneiden 27. osaa! Aika kuluu todella nopeasti, aivan kuin Victoria olisi muuttanut rutiköyhänä Sunset Valleyhyn vasta muutama viikko sitten.. Tässäkään osassa ei ole kovinkaan paljoaa toimintaa, ja se keskittyykin lähinnä lasten kasvuun. Ensi osassa tapahtuu taas! Tämän osan lopussa on linkki perijä--äänestykseen, toivottavasti mahdollisimman moni päättää äänestää. (: Kuvia osassa on noin 70, se on siis jonkin verran normaalia pidempi. Lukemisen iloa!

----

Morganin täytyi nykyään turvautua valepukuun, kun hän liikkui kaupungilla - siitä huolimattakin satunnaisia nimikirjoituspyyntöjä sateli naiselle.

Charles vietti paljon aikaa pienen Rileyn kanssa, ja opettikin tätä ahkerasti eri asioissa - potalla käymisessä, puhumisessa, kävelemisessä, kirjojen kuvien katselussa..

Vallu oli lähetetty ostamaan tiedekeskukselta antivampirea, ainetta, joka poistaisi vampyyrin myrkyn kehosta ja muuttaisi vampyyrin jälleen normaaliksi. Hän katsoi taakseen, ja asteli sitten sisälle rakennukseen, kenenkään huomaamatta.

Morgania harmitti - hän olisi halunnut uuden, kauniin ulkonäkönsä takaisin, mutta joutui yhä pitämään valepukua sillä kiljuvat fanilaumat saattaisivat pidemmän päälle stressata naista ja sitä kautta vahingoittaa sikiön kehitystä. Hän avasi hiuksensa ja jätti ne aamuisin laittamatta, puuteroi kivenharmaan ihonsa luonnollisen väriseksi ja laittoi piilolinssit silmiinsä.

Paparazzit hääräsivät yhä Austeneiden pihalla miltei yötä päivää, ja eräänä aamuna pihamaalle asteli melko kaunis paparazzi (:

Samana iltana Morganin synnytys alkoi, ja hän lähti sairaalaan limusiinien kyyditsemänä. Kipu oli kova, ja hän puristi myrkyllisiä kulmahampaitaan tiukasti yhteen.

Tämä synnytys oli huomattavasti helpompi kuin ensimmäinen, ja olikin ohi tunnissa. Tunnin jälkeen Morgan palasi sairaalasta paparazzien salamavalojen välkkeeseen pieni poika, Tyler Austen, käsivarsillaan. Tyler sai luonteenpiirteikseen piirteet virtuoosi ja kaikesta kiinnostunut.

Synnytyksen jälkeen Morganin ei enää tarvinnut piilotella, ja hän suorastaan hehkui onnea - hän oli jälleen oma itsensä.

"Rakas.. olemme keskustelleet paljon.. tästä.. vampyyrijutusta. Olen sitä mieltä, että muutoksen täytyy tapahtua nyt. En halua koko ajan yrittää imeä vanhempiani kuiviin. En ole tottunut kuolemattoman elämään, ja haluan itsekkäästi, että myös sinusta tulee jälleen ihminen. Haluan olla samanlainen kuin sinä." Morgan sanoi Vallulle, joka tyytyi vain nyökkäämään vaisusti. Hänellä oli takanaan yli 100 vuotta vampyyrin elämää, joten hän ei tulisi tottumaan nopeasti normaaliin ihmiseloon. Hän suostui siihen kuitenkin - vaimonsa tähden.

Tämä saattoi olla viimeinen kerta, kun Vallu ja Morgan painoivat kiviset, jäiset huulensa toisen huulia vasten. Kuului jälleen pieni kolahdus, mutta hätkähdystä ei tullut - olihan heillä molemmilla nyt täsmälleen sama ruumiinlämpö.

Morgan halusi vielä kerran kokea sen, että Vallu nosti hänet kuin syksyisen vaahteranlehden, aivan kuin hän ei olisi nostanut mitään.

"Minä voin aloittaa." Vallu sanoi vakavalla, hieman surullisella äänellä ja avasi pullon korkin. Hänen vahvat aistinsa haistoivat heti jotain vahvaa ja väkevää, suorastaan makeaa. Vallu avasi suunsa ja alkoi juoda karvaanmakuista nestettä..

Pian hän oli jälleen normaali. Hänen sydämensä alkoi sykkiä, silmät lakkasivat hohtamasta. Hänen ihonsa oli lämmin ja pehmeä - suorastaan epämiellyttävän tuntuinen.

Morgan oli lähinnä huojentunut muuttuessaan takaisin normaaliksi, olihan hän viettänyt miltei koko elämänsä normaalina kuolevaisena. "Ah, mikä tunne." hän huokaisi, ja kuuli sitten Vallun huokaisevan hiljaa. "Rakas, mikä hätänä?"

"Polveudun kuuluisasta vampyyrisuvustani, sukuni on verenhimoinen ja paha. Olemme kaikki vampyyreja, vain minä teen nyt poikkeuksen. Se tuntuu pahalta. Lisäksi vie aikansa tottua tähän ääneen." Vallu sanoi ja kohdisti katseensa kaukaisuuteen.
"Ääneen?" Morgan kysyi mietteliäänä. "Mihin ääneen?"
Vallu naurahti vaisusti. "Sydämen lyöntiin, rakas."

Aamulla Morgan suunnisti ensitöikseen lastenhuoneeseen katsomaan, olihan Tyler varmasti kunnossa. Tuntuipa pojan iho kylmältä! Hän mietti, ettei vain ollut vielä tottunut omaan ruumiinlämpöönsä ja aisti luultavasti lämpötilat väärin.

3 viikon kuluttua Morgan alkoi jälleen oksennella - tämä oli kuitenkin jo tuttua. Oliko hän jälleen raskaana? Vastahan Tyler syntyi?

Muiden ollessa töissä ja Tylerin sekä Rileyn ollessa päiväunilla Morganilla oli vapaata aikaa, jonka hän käytti pääasiassa kokkaamiseen ja siivoamiseen. Joka tapauksessa elämä hymyili - hänellä oli nyt aivan normaali perhe, johon liittyisi pian myös kolmas jäsen.

"Rakas.. odotan kolmatta lasta." Morgan ilmoitti Vallulle saaden miehen hyppimään innosta. "Todellako?" hän haukkoi henkeään ja sulki sitten vaimonsa tiukkaan halaukseen - tämän säpsähtäessä ja sitten naurahtaessa vienosti. "En ikinä totu, että olet nyt noin lämmin. Olen tottunut sinuun vain jäisenä." hän sanoi ja painoi päänsä tiukasti miehensä rintaan. "Rakastan sinua."

 

Sanonta, että aika lentää kuin siivillä, taisi olla totta - pian tuli Tylerin aika kasvaa taaperoksi! 

Hänestä tuli suloinen taapero! Hehkuvat silmät kuitenkin paljastivat, että hän kantoi veressään vanhempiensa edesmennyttä vampyyrigeeniä.

Nyt, kun perheen molemmat lapset olivat taaperoita, he saivat seuraa toisistaan. Heistä olikin tulossa parhaat ystävykset - he tekivät ja kokivat miltei kaiken yhdessä.

Pian Rileyn oli kuitenkin aika jättää huoleton taaperon elämä taakseen ja astua koulutielle!

 

Hänestä tuli hauskannäköinen nuori poika!

Samana iltana Morganin kolmas synnytys käynnistyi, ja hänet kiidätettiin sairaalaan mustalla limusiinillä.

6 tunnin kuluttua Morgan poistui sairaalasta kauan toivottu tyttö, Alyssa Austen, käsissään. Tytön luonteenpiirteet ovat nero & urheilullinen.

Morgan ei meinannut saada silmiään irti kauniista Alyssasta - hän kävi katsomassa rakastaan monta kertaa tunnissa. Morgan, ei Alyssa katoa kehdostaan yhtään mihinkään.

Hetken päästä Morgan oivalsi jotakin - mitä, jos Alyssakin kantaisi vampyyrigeeniä? Eikö Austeneiden suvussa tultaisi enää näkemään ainoatakaan normaalia simiä?

"En jaksa tehdä läksyjä!" Riley ulisi, ja Morgan yritti parhaansa mukaan saada pojan koulumotivaation nousemaan astetta korkeammalle. "Läksythän ovat kiva juttu!"

Kun Riley suostuttelun ja lahjonnan jälkeen vetäytyi omaan huoneeseensa läksyjä tekemään, Morgan juoksi lastenhuoneeseen ja alkoi opettaa Tyleriä kävelemään. "Hyvä, vielä 1 askel. Tai 2. Hienosti menee."

Myös Vallusta oli paljastunut isällinen puoli - hän viettikin lastensa kanssa enemmän aikaa kuin kukaan olisi osannut kuvitella - vain leperrellen Alyssalle tai opettaen Tylerille sekä Rileylle huimia temppuja leluautoilla.

"Äiti, miksi mun ja Tylerin silmät on tällaset valkoset?" Riley kysyi eräänä iltana ja sai äitinsä miltei sydänkohtauksen partaalle. "Kerron sitten joskus." Morgan vastasi päättäväisellä äänellä, ja Riley huomasi heti ettei asiasta enää keskusteltaisi. "Sinun ei vielä tarvitse tietää sitä."

Seuraavana päivänä vietettiin Alyssan syntymäpäiviä!

Morganin huojennukseksi huomattiin, ettei Alyssa kantanut vampyyrigeeniä - hänen ihonsa oli pehmeän kimmoisa ja silmät vihreät.

Morgan oli alkanut kantaa huonoa omatuntoa siitä, ettei käynyt töissä, ja päättikin eräänä iltana hankkia töitä itselleen, ja päätyi tiedealalle Vallun tavoin.

Päivät suorastaan lensivät, ja Tylerin oli aika kohdata koulutie!

Tyler lapsena. Hän sai uudeksi piirteekseen piirteen kalannarraaja.

Aamulla ennen kuin kukaan oli herännyt, Alyssa lauleskeli kehdossaan onnellisena lintujen laulua kuunnellen.

Iltaisin ennen nukkumaanmenoa Rileyllä oli tapana mennä ulos keinumaan ja haukkaamaan raitista ilmaa ennen unten maille vaipumista.

Kun koko perhe Alyssaa lukuunottamatta oli päivät töissä tai koulussa, täytyi hankkia lastenvahti. Sirius Ponteva näyttikin varsin luotettavalta kaverilta.. :D

"Alyttan ihana vene."

Ala-asteikä vilisti silmien ohi, ja pian tuli Rileyn aika kasvaa teiniksi! Vielä viimeiset pyörähdykset lapsena..

Rileystä tuli todella hyvännäköinen, nuori vampyyripoika! Hän sai uudeksi piirteekseen piirteen kaikesta kiinnostunut.

Morgan ei saanut unta miettiessään, miten kertoisi Rileylle tämän olevan vampyyri. Nauraisiko poika silmät päästään ja lähettäisi Morganin hoitoon? Olisiko hän onnellinen? Kenties ylpeä?

Nyt kun Riley oli teini-ikäinen, ei Tylerillä ollut ikäistään seuraa. Hän viettikin paljon aikaa Alyssan huoneessa leikkien tämän lelulaatikon leluilla - omissa oloissaan.

Kasvaessaan Riley sai myös luvan hoitaa Alyssaa, mikäli vanhemmat olivat kiireisiä. "Sano PÖÖ!"

Kasvua tapahtuukin miltei koko ajan! Alyssa pyörähti viimeisen kerran huolettomana taaperona..

... ja astui lapsuuteen! Hänestä tuli todella kaunis, sinulta odotetaan paljon teini-iässä.

"Riley, tulisitko vähän tänne." Morgan sanoi pojalleen ja ohjasi tämän pois muiden silmistä. "Minulla on sinulle tärkeää asiaa. Olemme päättäneet isäsi kanssa kertoa tämän sinulle vasta nyt - nyt kun olet tarpeeksi vanha ymmärtämään asioita realistisesti. Riley, kannat veressäsi vampyyrigeeniä. Olet vampyyri."

"Oikea vampyyri?" Riley hämmentyi, mutta hämmennys muuttui pian iloksi. "Vau!"

Vampirismista onnellisen tietämättömät, vanhoja päiviään viettävät Charles ja Lyydia rakastivat yhä toisiaan kovasti, ja viettivätkin yhä lempeitä hetkiä keskenään.

Alyssasta oli paljastunut erittäin avulias ja perheläheinen, ja hän hoitelikin miltei koko perheen kotityöt yksin. "Alyssa, varo mekkoa likaantumasta!" Morgan huusi alakerrasta Alyssan kuuratessa vessan lattiaa...

"Kiitos, rakkaani. Et ymmärräkään, kuinka iso apu tuosta on äidille ja isälle." Morgan kiitteli Alyssaa tämän suorastaan hykerrellessä tyytyväisyydestä. Juuri tätä hän halusi - positiivista huomiota.

Tylerinkin tuli pian aika kasvaa teini-ikään! Viimeiset pyörähdykset lapsena..

Tyleristä tuli äärettömän komea, suorastaan kaunis nuori mies! Hänen uudeksi piirteekseen arpoutui herkästi innostuva.

Tyler huomasi pian, että jääkaapista löytyvä hurme maistui todella, todella hyvältä, ja siitä täyttyi parhaiten. Hän aikoikin tästedes juoda pelkästään hurmetta ja syödä pelkästään muroja...

"En tykkää näistä läksyistä yhtään!" Alyssa vikisi ja sai kuulla pitkän saarnan koulumotivaation ylläpitämisestä.

Austeneiden perhe ei saanut hetkenkään rauhaa paparazzeilta - törkeimmät tulivat jopa sisälle taloon ja ottivat kuvia kaikesta, mitä Morgan teki - hänen jokaisesta liikkeestään.

 Pian tuli Alyssan aika kasvaa teini-ikään... Alyssan näkee teininä perijä-äänestyksessä, johon löytyy linkki sivun alaosassa!

---

Miltä kaunis Alyssa näyttää teininä? Kenet äänestetään perijäksi? Se ja paljon muuta seuraavassa osassa! Pahoittelen kasvupainoitteista ja ehkäpä tylsääkin osaa, joskus lasten täytyy kasvaakin :D Sitten perijä-äänestys, jossa näet Alyssan teininä!

 ... äänestämään!