Hui, 30. osa lähestyy huimaa vauhtia, ja samalla 10. sukupolvi! Enään muutama sukupolvi... no, ei vielä surra! :D Tämä osa on keskimittainen, noin 40 kuvan pituinen. Pidemmittä puheitta, lukemisen iloa! Perijän näet osan lopussa!

---

Tässä teiniksi kasvanut Alyssa. Mitkä huulet... ulkonäöltään Alyssa muistuttaa Melaniaa, Marya ja Lyydiaa, ei niinkään Morgania :D Miksi Tanyan geenien piti hävitä, miksi?

Alyssa otti teiniksi kasvamisen hyvin vastaan - hän odotti innolla tulevia suhteitaan (...) ja lukion aloittamista. Hän päätti kuitenkin vetäytyä salaattilinjalle oivaltaessaan, ettei voisi mennä lukioon lihavana! (nykyajan kauneusihanteet?)

Morganille ja Alyssalle oli alkanut kehittä rajuja riitoja, milloin mistäkin aiheesta. "Miksi käytit mun kynsilakkaa? ANNOINKO LUVAN?! Oikein! En antanut! Sun ei tarvitse yrittää olla mikään kakskymppinen enää! Oot jo vanha! VANHA!" Alyssa kiljui ja lähti omaan huoneeseensa ovet paukkuen jättäen Morganin raivosta kiehuen yläkertaan.

Riley oli todella suosittu koulussa - hänellä oli suuria ystävälaumoja, jotka kaikki halusivat kohota tämän parhaaksi ystäväksi. Silloin tällöin se tuntui jopa raskaalta - olla julkkiksen lapsi ja itsekin julkkis. Riley sai myös kuulla kuittailuja äitinsä tekemisistä, sillä kaikki tiesivät tämän olleen esimerkiksi parisuhteessa naisen, Marian, kanssa, jonka myötä myös Maria oli kohonnut julkisuuden valokeilaan. Riley ei kuitenkaan välittänyt, hän ei jaksanut välittää. Hänellä oli kyllä tarpeeksi itsetuntoa kestämään ajoittaisia ivailuja.

Rileyn vampyyrinaivot olivat ylivertaiset - hän oppi kaikki taidot käden käänteessä. Hän soitti pienoa yhden illan, ja kohosi siinä tasolle 10. (!!)

Hän oli myös innokas kitaristi, kuka arvaa millä tasolla kitara on? Oikein.

Morgan oli alkanut tuntea itsensä suorastaan ikälopuksi. Hän olisi halunnut olla ikuisesti nuori ja vastustamattoman kaunis, mutta ne ajat alkoivat olla jo takanapäin. Morgan, sinä voisit olla ikuisesti nuori ja kaunis, mutta halusit muuttua takaisin normaaliksi. Nyt hän oli vain vanha, perheellinen nainen, joka kävi töissä ja nyhjötti vapaa-ajan kotonaan. Mitä hänelle oli käynyt?

Pian koitti pelätty aika, ja Charles menehtyi vanhuuteen. Hän tunsi olonsa kevenevän, tukalan olon haihtuvan...

... ja muuttui läpikuultavaksi. Ja hymyili.

Lyydia suri miehensä kuolemaa useita kuukausia täysin murtuneena. Miksi sen oli pitänyt sattua juuri nyt, kun hänkin alkoi olla vanhuuden heikentämä. Häntä kuitenkin lohdutti ajatus, että melko pian he kohtaisivat jälleen...

Rileyllä oli kellarissa oma baaritiski, jossa hän harjoitteli drinkkien sekoittamissa - kohoten siinäkin pian mestariksi. Uskomatonta.

Surullinen Lyydia haki lohdutusta lapsenlapsensa tekemistä drinkeistä - vain hän ja Riley tiesivät tämän pienen, salaisen kellarin olemassaolosta. Se saisikin pysyä visusti salassa.

Eräänä iltana Vallun päässä pyöri monenlaisia ajatuksia. Hän kasvaisi pian vanhukseksi, ja hän halusikin käyttää uskomatonta viehätysvoimaansa vielä kerran - ehkäpä viimeisen kerran...

... ja astui sisälle Massimestaan, julkkisten ja rikkaiden yökerhoon.

"Austen. Vallu Austen." hän esitteli itsensä ja sai portsarin nyökkäämään päätään ja avaamaan portin - oli julkisuudesta jotain hyötyäkin!

Kesken juhlimisen Vallun puhelin soi. "Onko Vallu Austen puhelimessa?" heleä mutta miehekäs ääni kysyi. Olipa kaunis ääni. Suorastaan lumoava. "O-on kyllä. Missä asioissa soitatte?" Vallu kysyi, ja mies alkoi kertomaan paikkaa, johon Vallun pitäisi saapua. Hautausmaa...

Vallu otti taksin ja pyysi tätä jättämään hänet hautausmaalle. Hetken ihmeteltyään kuski avasi oven ja päästi Vallun menemään kohti hautausmaata, täydenkuun valossa...

Hän saapui salaperäisen, kivisen ja vanhan rakennuksen pihalle ja lähti kapuamaan alas rappusia.

Hän istahti pehmeälle, iankaikkisen vanhalle samettisohvalle miettien samalla, mihin puhelimessa ollut mies oli hänet ohjannut. Oliko paikka jonkinlainen vampyyrien oma tukikohta? Oliko Vallu ollut paikalla joskus ennenkin, vampyyrina... Entä miksi puhelimessa ollut mies oli kutsunut hänet tänne tyhjään kellarinomaiseen rakennukseen? Aiheuttaakseen surua? Siinä hän ainakin onnistui - Vallu kaipasi kovasti vampyyrielämäänsä. Todella, todella kovasti.

Kun Vallu aamulla saapui kotiin, huolestunut Morgan meni häntä vastaan. Missä mies oli oikein ollut? Koko yön?

Pian pihalla tapahtui taas, Vallun tuli nimittäin aika vanhentua...

... ja muuttua vanhukseksi.

"Rakastan sinua edelleen. Aivan yhtä paljon." Morgan sanoi, muttei tiennyt, oliko se täyttä totta. Suhteessa ei enään ollut alkoaikojen kipinää, eikä Vallu ollut enää hyvännäköinen, nuori vampyyri. Hän oli nyt vanha, hieman kulahtanut tavallinen vanhus.

Morgan huomasi, että Vallu suri, muttei tiennyt minkä vuoksi. Oliko hän tehnyt jotain väärää miehelleen? Vai oliko mies vain hämillään kasvustaan?

Vallu taisi vain haikailla elämäänsä vampyyrina - hän kirosi mielessään, miksi oli antanut Morganin puhua itsensä ympäri ja muuttaa takaisin normaaliksi. Miksi? Mikäli sitä ei olisi ikinä tapahtunut, Vallu olisi vieläkin nuori, komea vampyyri, jonka perään naiset kuolasivat. Ei, ne ajat olivat nyt ohi. Lopullisesti.

Perheen teinikolmikko, Riley, Tyler ja Alyssa, kävivät lukiota ja menestyivät siellä hyvin - he olivat kaikki päässeet parhaiden oppilaiden listalle.

Rileyn ja Tylerin vampyyrimieli kykeni suoriutumaan läksyistä noin kahdessa minuutissa, kun taas Alyssa tuskaili hankalien matematiikanlaskujen kanssa useita tunteja illassa. Vaikka Riley oli jo miltei valmis ja osasi kaikki laskut ulkoa, väärinpäin ja ylösalaisin, hän päätti esittää, ettei osaisi laskuja ollenkaan. "Nää on ihan kamalia!" hän tuskasteli, mutta hiljeni Alyssan mulkaistessa häntä murhaavasti. "Mulle on."

Alyssa oli alkanut arvaamaan, etteivät hänen veljensä olleet normaaleja. He olivat jotain suurta, jotain yliluonnollista. Hehkuvat silmät, miltei valkoinen iho.. jotain oli meneillään, Alyssan selän takana...

Morganilla oli melko paljon vapaapäiviä, ja hän käytti ne lukien hyviä kirjoja Alyssan huoneen riippumatossa loikoillen, alusvaatteisillaan... varo, ettei ikkunan taakse ilmesty lauma paparazzeja.

Harvinainen näky, kaikki Austenit saman pöydän ääressä! Lyydia oli kokannut aamulla vohveleita, ja kaikki kokoontuivat syömään niitä ennen töihin- ja kouluunlähtöä.

Lyydialla oli vapaapäivä, joten hän siivosi kaikki astiat, laittoi ne tiskikoneeseen ja alkoi sitten valmistaa lapsille lounasta, jota he saisivat syödä kotiin tullessaan.

Rileyn aiemmin viljelemät kasvit alkoivat pian kukoistaa ja tuottaa satoa!

Vallu oli jatkuvasti väsynyt ja apea, ja vetäytyikin sänkyyn jo alkuillasta. Muut perheenjäsenet olivatkin varmoja, että hän kärsi masennuksesta.

Läksykerho kokoontuu Austeneilla joka arkipäivä kello 14.30... paikalla kaksi ylivertaisen älykästä, komeaa vampyyriä ja yksi tavallinen tyttö. Tervetuloa!

Eräänä päivänä Morgan saapui töistä hieman... kärähtäneenä, hymy korvissa. Morgan, mitä siellä töissä mahtoi tapahtua?

Tyler oli alkanut aistimaan, että pian tapahtuisi jotakin.. jotakin suurta.

---

Mitä Tyler aistii? Miltä kaikki lapset näyttävät nuorina aikuisina? Se kaikki ensi osassa! Perijäksi valittiin Riley, joka keräsi 56% kaikista annetuista äänistä!