Nyt on aika kahdeksanen osan (: Tässä osassa sattuu ja tapahtuu, ja Tanya joutuu toden totta miettimään tulevaisuuttaan ja ennen kaikkea sulhasehdokkaitaan. Lyhyestä virsi kaunis, tervetuloa lukemaan kahdeksatta osaa! Toivottavasti kommentoit, kommentteja on aina enemmän kuin mukava lueskella. :)

----

Tanyan ensireaktio Jyrin nähtyään oli järkytys. Puhdas järkytys. Hän seisoi ovensuussa katsellessaan ihastukseensa, tulevan lapsensa isään. Tämä.. oli.. vanhus.

"Oletkin.. kasvanut.. jo vanhukseksi." Tanya aloitti keskustelun.
"Kyllä, tämä tulee tietenkin vähän yllättäen, mutta ky.."
"Anna anteeksi, Jyri, mutta en kestä. Olet jo vanha, ja haluaisin vielä paljon lisää lapsia, olen vielä itse allen kahdenkymmenen viiden.. tästä ei tule mitään. Jos olisimme vain.. ystäviä?" Tanya sanoi huulta purren - se tuntui niin pahalta, ja väärältä. Loukata.. vanhan.. miehen tunteita sillä tavalla.

"Hylkäät minut siis ikäni takia! Tunteet eivät merkitse mitään, niinkö?!" Jyri huusi, ja Tanya säikähti pahemman kerran - hän ei osannut odottaa näin voimakasta reaktiota. Jyrin sanat kaikuivat ilmassa, ja Tanya mietti aivoissaan salamannopealla tahdilla vastausta.

Jyri suorastaan kihisi kiukusta ja raivosta. Hän olisi siltä seisomalta voinut vaikka.. vaikka.. lyödä Tanyaa? Hän kuitenkin hillitsi raivonsa ja lähti kotiin.

Seuraavat viikot Tanya oli hämmentynyt ja hieman surullinen. Jäihän hänellä Jyristä muistoksi.. hänen tuleva lapsensa? Miten se joka kerta kuulosti niin pahalta?

Tanya ei kuitenkaan olisi voinut rakastaa mahassaan kasvavaa sikiötä yhtään enempää kuin nyt - tällä hetkellä hän ei olisi voinut kaikesta ympärillä tapahtuneesta huolimatta olla onnellisempi. Hän aikoi pärjätä, hän aikoi selvitä tästä. Jos ei muulla, niin.. sisulla!

Kummituksia.. kummituksia..Tanya havahtui ajatuksistaan vasta huomattuaan, että oli niin väsynyt että olisi voinut käpertyä tältä seisomalta lattialle nukkumaan vaikkapa talouspaperinpala peittonaan. Niinpä hän suuntasi yläkertaan nukkumaan. Hän oli sekoamispisteessä.

Aamulla herättyään Tanya oli onnellinen - äitiysloma oli niin ihanaa aikaa! Vaikka maha olikin paisunut hervottomiin mittoihin, ei hän voinut olla nauttimatta siitä, että aamulla saattoi vain jäädä sängylle loikoilemaan kun talon muu väki (lue: hänen 87-vuotias äitinsä) lähti töihin ennen kukonlaulua. Reilu peli.

Noustuaan sängystä Victoria laittautui hieman ja lähti sitten kirjastoon lukemaan lapsiaiheisia kirjoja. Hän halusi olla täysin valmis sitten, kun lapsi päättäisi syntyä maailmaan.

Yht'äkkiä hän tunsi mahassaan voimakkaan vihlaisun, ja huomasi lapsiveden valuneen kirjaston antiikkiselle tuolille. Hän mietti hetken tulevaa laskua, mutta pian kipu lamaannutti hänet ja hänen päässän pyöri ainoastaan tuo suunnaton kipu. Paikalla ollut kirjastonhoitaja meni aivan paniikkiin, mutta kykeni kuitenkin soittamaan Tanyalle ambulanssin. Nyt sinä mentiin..

Tanya saapui sairaalasta ulos lapsiensa kanssa pitkän ensisynnytyksen jälkeen. Kun lääkäri oli antanut hänen uupuneille käsivarsilleen ensimmäisen tytön, oli hän järkyttynyt mutta samalla onnellinen kuullessaan että toinen oli myös tulossa. Kaksi tyttöä oli nyt saapunut maailmaan. Kaksoset!

Ensin syntyi Chelsea Austen, luonteenpiirteiltään hyvä ja urheilullinen. Chelsea peri isänsä ihonvärin. (:

Miltei heti Chelsean jälkeen syntyi Renata Austen, luonteenpiirteiltään paha ja taiteellinen. Myös Renata peri siskonsa tavoin isänsä ihonvärin.

VIctoria oli aivan hullaantunut kahdesta lapsenlapsestaan! Hän ei halunnut lähteä lastenhuoneesta minnekään, ja olikin siellä monta tuntia päivässä vain istumassa ja katselemassa noita pieniä ihmeitä, jotka uinuivat kehdoissaan onnellisina, välillä aivastellen ja tuhisten. Hän muisti vieläkin elävästi Sashan, Tanyan ja Katen lapsuusajat.

Illan hämärryttyä Victoria oli sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä, että sai vielä nähdä lapsenlapsensa, Austeneiden suvun tulevat jatkajat. Samalla hän tunsi myös, että hänen aikansa oli pian tullut tiensä päähän.

Tanya oli ikionnellinen lapsistaan - tällä hetkellä mieshuolet eivät painaneet, kun hän söi maukasta limettipiirakkaa aamuhämärissä.

Sen päivän Tanya vietti uima-altaalla - Victoria oli suorastaan vaatinut saavansa hoitaa pikkuisia tuhisijoita tämän päivän. Tanyakin ymmärsi, ettei äidillä olisi enää... pitkää matkaa taivallettavanaan, ja olikin valmistautunut henkisesti tulevaan. Kuitenkin, aina se tulisi järkytyksenä. Ihan aina.

Tanya päätti unohtaa murheelliset ajatuksensa hetkeksi ja lähti yläkertaan katsomaan lapsiaan. Chelsea oli kiltti ja Renata paha, joten lapset olivat oikeita toistensa vastakohtia :D Silti Tanya tunsi sisimmässään, että heistä tulisi vielä parhaat ystävykset. Jonakin päivänä.

Alakerrassa Victoria tunsi ympärillään.. helpottavan tunteen. Hänen olonsa keveni..

Ja hänestä tuli jälleen kaunis! Pian hän hävisi näkyvistä ja tilalle tuli pieni uurna.
Syvä hiljaisuus laskeutui huoneeseen.

Tilanteen ymmärrettyään Tanya puhkesi hysteeriseen, lohduttomaan itkuun. Miksi jo nyt? Miksi? MIKSI?

Tanya päätti ryhdistäytyä. Hän rakensi takapihalle aitauksen, johon aikanaan hänen omakin hautakivensä tulisi. Sinne sijoitettiin myös Victorian hautakivi. Lepää rauhassa, Austeneiden suvun perustaja (:

Kuukaudet kuluivat, ja Tanya alkoi päästä tapahtuman yli. Eräänä iltana nukkumaan mennessään hän mietti, mahtaisiko ikinä saada unelmahäitä? Tai unelmapuolisoa? Hän olisi pian jo aikuinen, ja halusi pian asettua aloilleen - sitoutumisesta hän ei ollut niinkään varma..

Tanya oli alkanut tuntea olonsa yksinäiseksi neljän seinän sisällä, joten soitti lastenvahdille aikeinaan lähteä itse kaupungille viettämään mukavaa päivää.

Niinpä Tomi Hummelstadius (repesinkö?) saapui paikalle erittäin pelottava ilme kasvoillaan ja lähti kohti lastenhuonetta, samalla virneellä. Olin kauhuissani kun pelasin :D

Kaupungissa Tanya tapasi mukavanoloisen miehen, Markon.

He juttelivat Markon kanssa pitkään, tunteja. Tanya kertoi hänelle kaikesta, muttei äitinsä kuolemasta tai etenkään lapsistaan. Ei todellakaan.

Pian meno alkoi heittäytyä Tanyan mielestä liian tuttavalliseksi, ja hän lähtikin kotiin tekosyyn varjolla. He kuitenkin vaihtoivat puhelinnumeroita.

Kotiin tultuaan Tanya mietiskeli päivän tapahtumia. Soittaisiko hän uudelleen? Soittaisiko Tanya hänelle? Kauaa hän ei kuitenkaan ehtinyt mietiskellä...

Sillä lasten oli aika siirtyä taaperoikään! Ensin kasvoi Renata..

... ja sitten Chelsea.

Tässä kasvanut Renata. (:

Ja tässä kasvanut Chelsea iloinen virnistys kasvoillaan :D

Chelsea oli erittäin seurankipeä, ja aloittikin huutamisen heti auringon noustessa. Vaikka Tanyalla oli paljon univelkoja, hän kuitenkin hoivasi pienokaisiaan enemmän kuin olisi edes tarvinnu.

Taitojakin opeteltiin kovaa vauhtia - Renata oppikin potalle erittäin nopeasti, siskonsa Chelsean tavoin.

Tämännäköinen lastenhuone lapsille sisustettiin (: Tässä siis näkymä ovelta, muissa kuvissa näkyy sisustus muualta.

Peiteltyään lapset päiväunille Tanya lähti usein uimaan uima-altaaseen - vaikka vesi oli viileää, hän nautti sen tuomasta mielihyvästä ja rentouttavasta tunteesta.

Lapset olivat jo sen ikäisiä, että nukkuivat yönsä miltei heräämättä. He heräsivät yleensä vasta keskipäivän aikaan, joten Tanyalla oli aamuisin hieman vapaata aikaa.

Vapaa-aikansa Tanya käytti puutarhanhoitoon, josta hän olikin hullaantunut. Taitoa tarvittiin myös tiedealalla, joten opetteleminen ei ollut urankaan kannalta pahitteeksi.

Sitten, hetkellisen itsensä rohkaisun jälkeen, Tanya otti taskustaan rypistyneen paperin, näppäili siinä olevan numeron ja soitti Markolle. Hän vastasi, ja lupasi tulla käymään.

Meno oli taas tuttavallista, mutta mikäs siinä, Tanya halusi tätä itsekin.. ainakin jollakin asteella. Pian oli kuitenkin niin myöhä, että Markon täytyi lähteä kotiin.

****

Jälleen seuraavana päivänä Marko saapui Austeneille, yllätysvierailulle. Hän ei vielä siinä vaiheessa tiennyt, että Tanya oli pitkästä aikaa kutsunut kylään siskopuolensa Katen. No, eihän se Markoa haittaisi?

Kate saapui sovittuun aikaan, mutta järkyttyi nähdessään miesystävänsä ja siskopuolensa suutelemassa toisiaan.
... Hetkinen?

"Mitä sä oikein keikistelet mun miesystävälle??!!!" Kate raivosi totaalisen raivon partaalla.
"Mistä mä tietäisin, että Marko on sun miesystäväsi? Me ollaan tapailtu jo kuukausia!" Tanya sanoi, ja huomasi kuinka Kate suorastaan lyyhistyi kasaan, kääntyi poispäin ja lähti juoksemaan pois. Tanya katsoi siskopuoltaan niin kauan, että lopulta näki tämän katoavan horisonttiin. Hän tunsi syyllisyyttä, muttei halunnut lopettaa.

Tanya ei kuitenkaan halunnut antaa tapahtuneen lannistaa itseään, vaan suuteli Markoa. Hän tunsi jännitystä tapahtuneesta, jonkinlaista.. latausta..

Kun Tanya yön hämärtyessä ehdotti, että Marko olisi jäänyt yöksi, hän huomasi kuinka Marko jännitti kehonsa kivikovaksi ja muuttui hetkessä täysin.. tuntemattomaksi. Tanya suorastaan pelästyi, kun katsoi pelokkaan näköistä ihastustaan - aivan kuin tämä olisi nähnyt jotain kamalaa horisontissa. Marko sanoi, että oli varmaan tulossa ja lähti pois kylmä katse kasvoillaan.

Viikkojenkin päästä Tanya mietti tapahtumaa - oliko hän niin kamala, ettei todella kelvannut kenellekään? Hän oli yrittänyt soittaa miehelle päivittäin, mutta tämä ei vastannut. Katekaan ei vastannut. Mahtavaa.

Seuraavan työpäivänsä alettua hän oli suunnattoman vihainen sekä Katelle että Markolle, eikä halunnut enää olla kumpaankaan missään yhteyksissä. Hän poisti puhelinnumerot ja kaikki soitetut puhelut puhelimestaan ja lähti kohti työpäivää lastenvahdin saavuttua paikalle.

Lastenvahti Sulho Piipari (ehei, en hajonnut) saapui määräajassa ja suuntasi kohti lastenhuonetta. Katsokaa miten suloinen ja viattoman näköinen lastenvahti <3 Odotukseni ovat korkealla tämän lastenvahdin suhteen. Sulhosta voisi tulla vielä jonakin päivänä oiva sulho (:D) jommalle kummalle tytöistä.

Unohtakaa äsköinen. Nuori Piipari sai jonkinasteisen tietokoneenvastaisen kohtauksen ja oli aivan järkyttynyt vielä monta tuntia tämän jälkeen :D

Ei, ei, ei lastenhuoneeseen tuolla ilmeellä! Käänny, käänny! Evakoikaa lapset!

Tanya oli aivan hullaantunut kaksosiin, ja viettikin miltei kaikki vapaapäivänsä talon lastehuoneessa leikkien ja laulaen lastensa kanssa. En ihmettele, minkä sanan Tanya valitsi tyttärensä ensimmäiseksi sanaksi ;)

Pian Tanyan oli aika kasvaa nuoresta aikuisesta aikuiseksi. Hän ei halunnut suuria juhlia, yksityiset kelpasivat paremmin kuin hyvin. Tanyan ulkonäkö ei muuttunut (:

Puutarhaa hoitaessa Tanyalle jäi valitettavasti aikaa murehtia kaikkia tapahtumia, joita tämä oli kokenut muutaman viimekuukauden aikana. Yht'äkkiä hän kuuli vaimeita, kokoajan lähestyviä askelia ohikulkevalta kävelytieltä..

Hänen silmänsä liimautuivat. Nuori, komea mies, ohikulkumatkalla. Tanya lähti määrätietoisesti miestä kohti.

---

Mitä Tanyan ja salaperäisen miehen välillä tapahtuu? Miltä kaksoset näyttävät lapsina ja teineinä? Tämä seuraavassa osassa!
Tässä kahdeksas osa, toivottavasti piditte! (: Seuraava osa ilmestyy ensi viikonloppuna, luultavasti jo lauantain aikana. Kommentoithan, kommenttejanne on aina aivan ihana lukea (: